Tässä esitetään erilaisia malleja, miten päivän kokonaisenergian voi jakaa pääenergiaäaineitten kesken. ne ovat PROTEIINIT, RASVAT ja HIILIHYDRAATIT.
Hiilihydraatit ovat ne, jotka muuttuvat nopeasti verensokeriksi ja sen vuoksi on kokeiltu erilaisia yhdistelmiä, jjolla voitaisiin saada tämä nopea sokerin ilmeneminen vereen parhaiten hallintaan.
Ajan mitaan on osoittatutunut olennaiseksi päivän kokonaisenergian määrä ja sen pitäisi olla sellainen, että ihmisen paino ei ajan mittaan kerry lihavuudeksi (adipositas tai obesitas) tai että ihminen ei laihdu liikaa. Tämän energiatason arvioimisessa on dietisteillä hyviå keinoja, joten ei pidä aliarvioida diabeteshoitajien ja dietistien raamia antavaa neuvoa tästä tasosta.
Mutta itsekin voi arvioida siten, että mitata painonsa päivittäin tai ainakin kerran viikossa ja katsoo että paino pysyy, suolisto toimii normaalisi ( ei ummetusta ,ei ripulia) ja veren sokerit ovat sellaisella alueella, mikä on katsottu ykilölliseksi tavoitteeksi, tietysti on hyvä jos on niin tiukka että saa pidettyä normaalitason. Sehän on ihanne, mutta joskus vaikea saada pidettyä, koska diabeteksen ominaisuuteen kuuluu, että se voi olla yllättävä reaktioissaankin. eikä aina ole konemainen heijastus syödystä ruoasta, esim kun tulee jokin flunssa tai poikkeuksellinen fyysinen aktiviteetti tai puute liikunnasta. Sen takia kannattaa mitata verensokeria omqaksi hyödykseenkin vaikka ei olisi "tunteita" sokerin tasosta.
painon seuranta, pituuden seuranta vuosittain, BMI arvon nouseminen heijastaa insuliiniresistenssin lisääntymistä kun BMI alkaa nousta yli 27. Jos pituus vähenee aikuisella, proteiinista voi olla relatiivinen puute. luuston ja lihasten väheneminen aikuisella ei ole oikeaa painonlaskua, ja tämä voi hämätä, kun vain katsotaan vaakaa ja rasvakudoksen lisääntymisen painoa. Tässä dietisteillä on variaabeleita enemmän, jolla voi nähdä kehon kosotumuksenmuutoksia , ns. antropometrisiä mittoja ja impendanssi, BMD.
painon seuranta, pituuden seuranta vuosittain, BMI arvon nouseminen heijastaa insuliiniresistenssin lisääntymistä kun BMI alkaa nousta yli 27. Jos pituus vähenee aikuisella, proteiinista voi olla relatiivinen puute. luuston ja lihasten väheneminen aikuisella ei ole oikeaa painonlaskua, ja tämä voi hämätä, kun vain katsotaan vaakaa ja rasvakudoksen lisääntymisen painoa. Tässä dietisteillä on variaabeleita enemmän, jolla voi nähdä kehon kosotumuksenmuutoksia , ns. antropometrisiä mittoja ja impendanssi, BMD.
ENERGIAN TASAPAINOTUS ei ole mikään outo asia. KAIKKI tasapainottavat energiansa jollain tavalla. Ei kuikaan syö pelkkää proteiinia kuten kananmunan valkuaista. ei kukaan syö pelkkää hiilihydraattia kuten sokeripaloja eikä kukaan syö pelkkää rasvaa kuten öljyä pullosta. Tietysti on niitä jotka koettavat viikko tolkulla pärjätä etanoli vesi-energialla, mutta siitä on haittaa, kuten tiedetään. Jokainen tavallinen ruoka on koostunut pääenergia-aineista : proteiinit, rasvat ja hiilihdyraatit. osuudet vaihtelevat ja myös laadut vaihtelevat. jokaisella on oma vuosikautinen tottumuksensa syödä ja tämä tottumus voidaan kartoittaa ja siitä voidaan saada henkilön Tyypillinen oma tasapainotustapa. joku syö hiilihydraattivoittoista, joku rasvavoittoista ja jokunproteiinivoittoista. ja jos laadut ovat väärin valittuja jokainen voi saada ravintoperäisiä haittoja. Pohjoismaiset ravintosuositukset NNR 2012 koettavat hahmottaa mikä on suositeltavaa.
Eri kulttuurit muodostavat tietyn energiajakauman. Tyypillisin tunnettu kulttuurijakauma on Välimeren ravinto. Siinä jaetaan siten, että rasvasta tulee 35- 40 E% ( tässä on paljon kasvisöljyä), proteiinia on 15- 20 E%, joka on hyvää valkuaisen saantia ja johon on pohjoimaissakin vähitellen kivuttu. entisestä suosituksesta 10-15 E%. Viime vuosisadan vaikeina aikoina oli vielä alempiakin suosituksia proteiinista vallalla tilanteen pakosta. Välimeren ravinto jättää hiilihydraattien osuudeksi 35 - 40 E% mikä on ollut edullista terveydellisesti monessa kroonisessa tilassa.
Terveen väestön nykyisissä Pohjoismaisissa suosituksissa on energian tasapainotuksessa seuraavat ohjelinjat: Proteiinia 15- 20 E%, Rasvaa 25- 35 E% ja hiilihydraattia 50- 60 E%.
Tällaisella dieetillä on terveydellistä preventiivistä vaikutusta ja se soveltuu diabetekseen edellyttäen että hiilihydraatit valitaan matalaglykemisistä lajeista (GI matala) ja päivän kokonaisenergia katsotaan hieman redusoiduksi.
(Minun mielestäni on hieman arvelluttavaa lähteä sitten liikkelle, että vähentää hiilihdraattien määrästä ja lisää rasvaa, sillä rasvalla on vaikutusta geenisäätöön eikä sitä tietä ainakaan pääse hallitsemaan kehon painoa. Huomasin tämän itse kun dietetiikan kurssilla jouduttiin itse pitämään erästä munuaisdieettiä siten, että nostettiin rasvan energiaprosenttia 40E% ja yli, proteiinin kustannuksella. Kyllä se oli valaiseva ja harmittava löytö., sillä siitä saa kyllä ne selluliitit alkuun. Ei diabeetikon rasva-aineenvaihdunta ole mitenkään hyvä, sillä sekin tarvitsee insuliinia eri aineenvaihduntakohdissa jotta rasvoista taas saa energiaa esiin. En nostaisi rasvan E% osuutta diabeteksessa 2 tyypissä ainakaan. vaikka varsinaisessa munuasitaudissa sellaisesta dieetistä on apua).
Proteiinin tarve on jokseenkin vakio ja ihmisessä on niin paljon proteiineja ja geenejä, joista voi koodautua proteiineja, että proteiinista ei pitäisi säästää, vaan keksiä, miten avustaa proteiinin hyväksikäyttöä ja munuaisen toimintaa ja siitä näkökannasta kannattaa välillä pitää valkuaisen saannissa aaltoja, esim animaalisen proteiinin päivien välillä jokin enemmän kasviksia tarjoava päivä munuaisen piristämiseksi. Proteiinien suhteen pitää katsoa että saa niitä vaihtelevsti. Ei aina tiedä mitä keho haluaa mutta kun antaa monen laadun proteiineja niin keho saa mitä tarvitsee salamannopeisiin aminohappovalintoihinsa. Myös insuliini on proteiini, peptidiketju.
Varsinkin kalaravinto, myös palkoravinto, laiha liha ja kana antavat näitä insuliinin synteesiin tarvittavia aminohappoja. Pähkinät ja maapähkinät ovat tärkeitä, koska niissä saa aminohappoja, jotka eivät ole kiehutettu denaturoiduiksi. On hyvä löytää sellaisia ehjiä aminohappoja ja kun valmistaa ruokaa, ei grillaa mustiksi aminohappoja. Kanamunankin voi keittää vähimmällä keihuttamisajalla siten että se ei ole aivan denaturoitunut. Kalan valmistamisessa myös pitää katsoa ajat, jotka juuri ja juuri kypsyttävät mutta eivät aivan sitkosta jokaista proteiinia. Välimeren dieetissä on tyypillistä tai siis välimern seudullla on tyypillistä että ihmiset syövät pitkin päivää väliaikoinakin jotain siemenruokaa tai pähkinöitä ja siitä saa aminohappoja. Idut ovat tietysti eläviä aminohappoja.
Varsinkin kalaravinto, myös palkoravinto, laiha liha ja kana antavat näitä insuliinin synteesiin tarvittavia aminohappoja. Pähkinät ja maapähkinät ovat tärkeitä, koska niissä saa aminohappoja, jotka eivät ole kiehutettu denaturoiduiksi. On hyvä löytää sellaisia ehjiä aminohappoja ja kun valmistaa ruokaa, ei grillaa mustiksi aminohappoja. Kanamunankin voi keittää vähimmällä keihuttamisajalla siten että se ei ole aivan denaturoitunut. Kalan valmistamisessa myös pitää katsoa ajat, jotka juuri ja juuri kypsyttävät mutta eivät aivan sitkosta jokaista proteiinia. Välimeren dieetissä on tyypillistä tai siis välimern seudullla on tyypillistä että ihmiset syövät pitkin päivää väliaikoinakin jotain siemenruokaa tai pähkinöitä ja siitä saa aminohappoja. Idut ovat tietysti eläviä aminohappoja.
KUITU sijaitsee vain hiilihydraateissa ja on tärkeä suolistontoiminanlle ja verensokerin hallinnalle.
Kuitu on merkattu tuotepaketteihin. Sitä pitää olla 25- 35 grtammaa päivässä. Puolet kuidusta suostellaan tulevaksi juureksista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja toisaalta puolet viljatuotteista.
(70--kiloisen) Normaalidieetiksi sanotaan 9MJ, yhdeksän megajoulea, joka on 2143 kcal.
jos sen tasapainottaa yleisen ohjeen mukaan tämä 9MJ (9000 kJ) on se 100E%.
15- 20 E% proteiinia 1350 kJ-1800 kJ tai kaloreina 321 kcal- 430kcal (n. 80 - n.107 grammaa proteiinia)
25- 35 E% rasvaa 2250 kJ -3150 kJ tai kaloreina 536 kcal - 750 kcal. ( n. 60g - n.83 grammaa rasvaa)
50- 60 E% hiilihydraatteja 4500 kJ - 5400 kJ tai kaloreina 1071 kcal- 1286 kcal. ( n.270 g- n. 320 grammaa hiilihydraattia (
Jos muutetaan kJ- energia tai kcal- energia grammoiksi energia-ainelaatua, saadaan 1 gramma proteiinia 17 kilojouleta tai 4 kcal:stä
Samoin hiilihydraateista 1 gramma hiilihydraattia , sillä 1 gramma antaa 17 kJ tai 4 kcal.
Yksi rasvagramma antaa enemmän energiaa. 38 kJ tai 9 kcal.
Tässä huomataan, että proteiinia 9MJ dieetissä tulee keskimäärin 90 grammaa, rasvaa keskimäärin 70 grammaa ja hiilihydraattia keskimäärin 300 grammaa päivässä.
Jos henkilö painaa 70 kiloa, hän saa tässä jakaumassa proteiinia n. 1.3 grammaa painokiloaan kohden. Se on runsas ja hyvä proteiinin saanti terveille, mutta jos on pahempi diabetes, munuainen ei ole oikein parhaassa kunnossa ja silloin kannattaa valita se alempi raja ja käyttää painokiloaan kohden korkeintaan 1 gramma tai jopa alle 1 gramma päivässä. 0.6 grammaa painokiloa kohden saattaa olla eduksi, mutta silloin pitää todella katsoa, että se vähä proteiini on bioliogisesti arvokasta laatua ja antaa ehjiä aminohappoja kuten edellä jo mainittiin.
Mitä rasvaan tulee , sitä tarvitaan myös noin gramman veran painokiloa kohden, mutta diabeteksessa pitää katsoa että ainakin saa ne välttämättömät essentiellit kasvirasvahapat ( linoli ja linoleenihappo kuten pähkinöissä) ja kalarasvat EPA ja DHA, joita kalaravinto antaa.
Tähän rasvojen käyttöön pitää katsoa minkälainen yksilöllinen aineenvaihdunta on. Onko korkeaa kolesterolia? Onko liian korkea LDL-kolesteroli? Onko TG arvo ( neutraalirasvat) kohonneet? Diabeteksessa on usein metabolinen oireyhtymä ja näissä rasva-arvoissa on laboratoriokokeissa asti näkyviä muutoksia.
Diabeetikolla voi olla laajempialainen rasva-aineenvaihdunnan häiriö- steatorrheaa, rasvojen menetystäkin, rasvojen imeytymisen häiriötä- silloin pitää katsoa laajemmin asiaa, jotta saa normaalin absorption - mitä tosiaankin heijastaa ihann tavallinen normaalin näköinen ja muiltakin havaittavilta laaduilta normaali uloste. Jos faeces on poikkeavaa, tämä on diabeetikolla merkitseva oire. Miltei vaatii myös merkintää ruokapäiväkirjaan. Jos on steatorrheaa (kelluvat ulosteet), rasvaliukoisten vitamiinien menetys voi olla suurtakin ajanmittaan.
Monta kertaa auttaa dieetin kohennus palkokasveilla, herne ja papumuuseilla ja kalalla, kuitupitoisilla vihanneksilla, pähkinöillä, pureksittavilla siemenillä ja muuten jalostettuja lisärasvoja niukasti käyttämällä- suoli voi tosiaan tiivistää funktionsa niin, että faeces muuttuu normaaliksi, siis rfavintoaineiden imeytyminen muuttuu paremmaksi. Jos tällainen dieettikokeilu normalisoi niin tosiaan asian puolesta kannattaa pitkäaikaisdieetissä kamppailla joka päivä normaalia imeytymistä. Siihen ei paljon tarvitse lääkärien apua eikä laboratoriota. Itse voi katsoa että uloste on normaali, painuu pytyn pohjaan eikä jää kellumaan . ei ole harmaata, oranssia, vihreää, keltaista, väritöntä,mustaa, hajoavaa, vetistä, kuivia papanoita. kuivat papanat ovat merkkiä ohutsuolitulehduksesta ja liian vähästä nesteen käytöstä.
Tähän rasvojen käyttöön pitää katsoa minkälainen yksilöllinen aineenvaihdunta on. Onko korkeaa kolesterolia? Onko liian korkea LDL-kolesteroli? Onko TG arvo ( neutraalirasvat) kohonneet? Diabeteksessa on usein metabolinen oireyhtymä ja näissä rasva-arvoissa on laboratoriokokeissa asti näkyviä muutoksia.
Diabeetikolla voi olla laajempialainen rasva-aineenvaihdunnan häiriö- steatorrheaa, rasvojen menetystäkin, rasvojen imeytymisen häiriötä- silloin pitää katsoa laajemmin asiaa, jotta saa normaalin absorption - mitä tosiaankin heijastaa ihann tavallinen normaalin näköinen ja muiltakin havaittavilta laaduilta normaali uloste. Jos faeces on poikkeavaa, tämä on diabeetikolla merkitseva oire. Miltei vaatii myös merkintää ruokapäiväkirjaan. Jos on steatorrheaa (kelluvat ulosteet), rasvaliukoisten vitamiinien menetys voi olla suurtakin ajanmittaan.
Monta kertaa auttaa dieetin kohennus palkokasveilla, herne ja papumuuseilla ja kalalla, kuitupitoisilla vihanneksilla, pähkinöillä, pureksittavilla siemenillä ja muuten jalostettuja lisärasvoja niukasti käyttämällä- suoli voi tosiaan tiivistää funktionsa niin, että faeces muuttuu normaaliksi, siis rfavintoaineiden imeytyminen muuttuu paremmaksi. Jos tällainen dieettikokeilu normalisoi niin tosiaan asian puolesta kannattaa pitkäaikaisdieetissä kamppailla joka päivä normaalia imeytymistä. Siihen ei paljon tarvitse lääkärien apua eikä laboratoriota. Itse voi katsoa että uloste on normaali, painuu pytyn pohjaan eikä jää kellumaan . ei ole harmaata, oranssia, vihreää, keltaista, väritöntä,mustaa, hajoavaa, vetistä, kuivia papanoita. kuivat papanat ovat merkkiä ohutsuolitulehduksesta ja liian vähästä nesteen käytöstä.
Ei riitä normaali vernsokeri, pitää olla myös normaali uloste. (Kannataa merkitä muistiin jos uloste kelluu. Jos veren rasva-arvot ovat normaalit ja uloste kelluu, asia ei ole aivan okei vaikka sitlä laboratoriossa näyttäisi- kolesteroli saattaa jopa olla matala ja ihon rasvakudos ja kimmo vähenemään päin)
Tuossa yllämainitussa tasapainotuksessa 89MJ) on aika kohtuullisesti hiilihydraatteja 300 grammaa , ei ainakaan liian vähän.
Mutta tämä 300 grammaa on jaettava päivän eri aterioitten kesken. Tässä jakamisessa aterioihin on paljon yksilöllisiä tapoja.
Teoriassa voi jakaa esim kuten tyypin 1 insuliinidiabeetikoille suositellaan: 6-7 osaan tai kuten terveille suositellaan 3 osaan:
30 E% varhais aamiainen 35E% keskipäivän lounas 35 E illallinen
Yleensä pitäisi olla syönyt klo 12 mennessä ainakin puolet päivän energiasta.
Insuliinidiabeetikot joutuvat hajoittamaan jokaisen pääaterian ainakin kahteen osaan.
ja saada aikaan ainakin 6-7 ateriakertaa. ESIM.
20 E% ja 5 E% 25- E% ja 10 E% 25- E% 15 E%
Aamiainen ja 1. välipala Lounas ja 2. välipala Päivällinen Myöhäisiltapala
Tämä on vain teoriaa siis koetetaan ajatella että vereen annetaan tqasaisia energia-annoksia jotka tasaisesti nousevat verensokeriksi, vaikka siltä kannalta 2 tyypin diabeteksessa olisi eduksi että ei syö tiheästi, koska oma insuliinierityksen konemainen järjestelmä on viiveessä ja sen loogisuudessa on virhettä ja sen koetus saada kahmaistua hyvin äkkiä kaikki imeytyneet sokerit verestä soluihin, on rasitettu.
Mutta 1-tyypissä ollaankin riippuvaisia pistetystä insuliinista jolloin on avuksi jakaa tarjotut energiat sellaisen kaavan mukaan, mikä vastaa annetun insuliinin kapasiteettia siirtää vaaralliset irtosokerit solun sisään fosforyloituun muotoon, jolloin en eivät enää näy verensokerina vaikka ne ovat kehossa nyt energiana tallessa ja olemassa. keho tarvitsee energiaa. Tilannetta ei paranna olla ilman hiilihydryraattia- se vain täytyy saada solun sisään nopeasti- mikä on insuliinin "lapiotehtävä". Normaalisti terveessä kehossa veressä kiertävä insuliinimäärä vastaa vain muutamaa sokeripalaa. ja tasapaino on tiukasti säätynyt. insuliinidiabeetikon hypoglykeminen kohtaus menee sen takia ohi 3 tai 5 kappaleella sokeripaloja varttitunnissa. Terveen ihmisen EI tarvitse koko ajan ajatella täytää verenkiertoaan sokerilla, sillä se on terveen kehon oma tehtävä. Terveys itse. Riittää syödä tavalliseen tapaan, jopa kerran päivässä syöntikin riittää pakkotilanteessa, kun vain muistaa veden käytön. Terve voi jopa paastota monta päivää ja verensokeri on normaali. Vettä ilman ei pärjäile kauan.
2- tyypin diabeteksessa on omissa saarekesoluissa kykyä jonkin verran produsoida insuliinia, mutta monilla nissä soluissa on menossa oleva tulehdus ja kyky vähenee vuosi vuodelta.
Pitää löytää dieetti, mikä avustaa ja suojaa tätä herkkää terveyden järjestelmää, joka on tulehduksessa jostain syystä. Olennaista on välttää liikaa ravintomassaa ja energiaa ja toinen olennainen on annostus siten, että heikentynyt insuliinivaste pärjäilee haasteeseen, minkä vapaa sokeri aiheuttaa.
liika sokeri vapaana kehossa on myrkyllistä soluille. Keho koettaa kaikin tavoin siirtää sen pois funktionaaliselta tangenttipöydältään ja siirtää sen lihavuudeksi sivuun, jotta vitaalit toiminnot ja komjunikaatiot säilyisivät.
liika sokeri vapaana kehossa on myrkyllistä soluille. Keho koettaa kaikin tavoin siirtää sen pois funktionaaliselta tangenttipöydältään ja siirtää sen lihavuudeksi sivuun, jotta vitaalit toiminnot ja komjunikaatiot säilyisivät.
Tässä on hyvä oppia tuntemaan individualli kehonsa, miten ITSE vastaa ruokaan ja jopa miten vastaa ruoka-aikojen väliin. Ateriaväli pitää myös saada selville. Toisilla on vielä A-diabetesvaihe, jolloin tulee liikaa insuliinia, hyperinsulinismia ja siitä seuraa sitten hypoglykemiavaihe syömisen jälkeen.
Siinä autaa myös syödä kerralla vähemmän proteiinia ja rasvaakin hiilihydyraatin vähemmän kertamäärän ohella. , siis tasaisesti energiaredusoituja kerta-annoksia. sillä A-soluja stimuloi proteiinitkin ja rasvat. Tosin betasoluillekin on sitmulanttina jotkut aminohapot, joita tulee pähkinöistä, kalasta , lihan arginiinista.
Sanotaan että 7MJ dieetti (7000 kJ) (mikä on 1667 kcal siis noin 1700 kcal) on redusoitu energialtaan. -2 MJ vähemmän päivässä ( 477 kcal eli miltei 500 kcal vähemmän) vaikka osaenergiat pidettäisiin samoissa E%:issa kuin yllä normaalissa 9MJ dfieetissä. Siinä vain tulee jokaista laatua hieman vähemmän kerta ateriassa.
Sanotaan että 7MJ dieetti (7000 kJ) (mikä on 1667 kcal siis noin 1700 kcal) on redusoitu energialtaan. -2 MJ vähemmän päivässä ( 477 kcal eli miltei 500 kcal vähemmän) vaikka osaenergiat pidettäisiin samoissa E%:issa kuin yllä normaalissa 9MJ dfieetissä. Siinä vain tulee jokaista laatua hieman vähemmän kerta ateriassa.
Tämä vaihe kyllä on merkki siitä, että kannattaa syödä useimmin ja vähemmän kerralla, että saa tarvittavan määrän energiaa, vaikka kokonaisenergia olisi redusoitua kehon kokonaishyödyksi.
Tässä ei vaikuta jokin yksipuolisen energia-aineosuuden paisutus tai suuri reduktio. Mutta en voi sanoa tästä mitään ratkaisevaa, koska diabetes on jatkuva tulehdustila betasolusaarekkeessa. eikä ole vielä keksitty keinoa, miten saareke parantuisi.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar