Kantasolun mielenkiintoisuus: Kantasolut mukaan syövän hoidon strategioihin, kertoi Duodecim 2007

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2007/4/duo96307

Kantasolut mukaan syövän hoidon strategioihin

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2007;123(4):388

Mitä nyt

0

Ihmisen glioblastoomien kantasolumarkkeri CD133 esiintyi jo pari vuotta sitten Mitä nyt -palstalla (Lisänäyttöä syövän kantasoluluonteesta, Duodecim 2005;121:485) ja herätti toiveita mahdollisista diagnostisista ja hoidollisista sovelluksista. Kaksi joulukuun Nature-lehdessä julkaistua tutkimusta lunastaa jo näitä odotuksia.
Bao ym. (Nature 2006;447:756) tarjoavat uskottavan tuntuisen selityksen tunnetulle ongelmalle glioblastoomien radikaalissa sädehoidossa. Kasvaimet reagoivat hyvin tähän toistaiseksi tehokkaimpaan hoitoon mutta uusiutuvat vääjäämättä. Eristämällä CD133-merkkiaineen avulla glioblastooman kantasolut muusta kasvainsolususpensiosta tutkijat osoittivat, että pieni CD133-positiivisten solujen joukko oli merkittävästi säderesistentimpi kuin pääosa kasvaimesta ja aivan ilmeisesti toimi uusiutumisen siemenenä. Nämä solut kykenivät muuta kasvainsolukkoa tehokkaammin korjaamaan sädetyksen aiheuttamat DNA-vaurionsa. Tutkijat osoittivat, kuinka myös kantasolut saatiin tuhotuiksi estämällä spesifisellä inhibiittorilla tähän tarvittavat Chk1- ja Chk2-kinaasit. Estämällä in vivo näiden »checkpoint»-kinaasien toiminta saatiin myös ihmisen glioblastoomaksenograftien sädetyksenjälkeinen uusiutuminen estettyä.
Periaatteessa sama menetelmä saa tukea myös Piccirillon ym. (Nature 2006;447:761) tutkimuksesta. Heidän lähtökohtansa oli keskeisen erilaistumistekijän BMP4:n (bone morphogenetic protein 4) reseptorien löytyminen ihmisen glioblastooman CD133-positiivisten kantasolujen pinnalta. Käsittelemällä eristettyjä kantasoluja BMP4:llä saatiin neuraalinen erilaistuminen alkuun, ja samalla solut menettivät kykynsä toimia kasvaimen siirtäjinä intraserebraalisessa transplantaatiomallissa. Merkittävää oli myös se, että jo syntynyt glioblastoomaksenografti saatiin häviämään BMP4-hoidolla. Tämä oli samalla lisäosoitus ns. erilaistamishoitojen potentiaalisesta tehosta syöpäkasvaimissa.
Äskettäin kaksi ryhmää on osoittanut CD133-positiivisten solujen kykenevän toimimaan myös ihmisen kolorektaalisyövän käynnistäjinä (O'Brien ym. ja Ricci-Vitiani ym., Nature on-line doi:10.1038 n:ot 05372 ja 05384, 2006), joten on ilmeistä, että tulemme vielä kuulemaan lisää näistä kasvainkantasolujen säätelyyn tunkeutuvista perushavainnoista koko ajan kehittyvien syövän täsmähoitojen alueella. -ES

Artikkelin tunnus: duo96307 (096.307)

© 2018 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

https://www.mediuutiset.fi/kumppanisisaltoa/msd/syovanhoidon-innovaatioista-uudenlaista-toivoa-potilaille-elimiston-oma-vastustuskyky-valjastetaan-taisteluun-syopasoluja-vastaan/cfb2101e-d963-43c2-af02-c40812e531f5
Tämä linkki on 3.12. 2018 uutinen, jonka tänään löysin 12.12. 2018

Kantasolusyöpämerkkari CD133 ja hexosaminibiosynteesitie (2016)

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=CD133%2C+hexosamine+biosynthesis+pathway

Sci Rep. 2016 Feb 16;6:21184. doi: 10.1038/srep21184.

(Abstraktin suomenosta). 

 Hexosaminin biosynteesitiellä on säätelyllinen osa kantasolusyövän merkitsijään CD133, kun on matalaglukoosinen tila.

Regulatory role of hexosamine biosynthetic pathway on hepatic cancer stem cell marker CD133 under low glucose conditions. Lin SH¹, Liu T¹, Ming X², Tang Z¹, Fu L³, Schmitt-Kopplin P⁴, Kanawati B⁴, Guan XY², Cai Z¹.Abstract

 On tehty oletus, että syöpää pitää käynnissä  syöpäkantasolu (CSC), mutta on ratkaistava, mitkä ovat  kantasolusyövän kaltaisen ilmiasun (fenotyypin)   metaboliset  determinantit. Tärrä artikkelissa tutkijat  esittävät heksosaminin biosynteesitien ainakin osaltaan  pitävän  syöpäsoluja  hengissä  inaktivoimalla glykolyysin ( Normaalistihan hexosaminibiosynteesitielle menee glukoosin metabolisista vaihtoehtoisteistä vain pari proesnttia).
Ensinnäkin solun  metabolomianalyysillä  hahmotettiin  hepatosellulaarisen syövän syöpäkantasolu käyttämällä  CD133 solupintamerkitsijää.  Vertailtaessa   CD133 (+) alapopulaatioitten  ja  CD133 (-) solujen  metabolisia  tunnuksia  selkeytyi  hexosaminibiosynteesitie (HBP) yhtenä, muista  metabolisista  teistä erottuvana  tienä, mikä innosti tutkijaryhmää selvittämään  HBP:n  osuuden  syöpäkantasolun(CSC)  kaltaisen fenotyypin  ylläpidossa. Tässä tarkoituksessa tutkittiin syöpäsoluista  CSC:n  kaltaisia fenotyyppejä ja solun elossapysymistä matalissa glukoosipitoisuuksissa.
Tuloksena saatiin  seuraavaa:
 Azaseriini, joka on hexosaminibiosytneesitien (HBP) estäjä, vähensi CD133(+) alapopulaatiota ja CD133 merkitsijän ilmenemistä glukoosin ollessa korkea.
 Edelleen  havaittiin, että N-asetyyliglukosaminikäsittely palautti osittain CD133(+) alapopulaation, kun viljelymiljöössä vallitsi  matalaglukoosinen tilanne ( 2.5 mmol/L)  tai HCC-solulinjan glykolyysin estäjää (2-deoxy-D-glukoosi)oli  käytetty, jolloin  CD133 ilmenemä vahvistui ja syöpäsolun elossapysyminen edistyi. 
Johtopäätös on, että hexosaminisynteesitie(HBP)   saattaa olla  avainasemassa oleva metabolinen determinantti  maksasyövän kantasolun merkitsijän CD133 funktioissa.

• Cancer was hypothesized to be driven by cancer stem cells (CSCs), but the metabolic determinants of CSC-like phenotype still remain elusive. Here, we present that hexosamine biosynthetic pathway (HBP) at least in part rescues cancer cell fate with inactivation of glycolysis. Firstly, metabolomic analysis profiled cellular metabolome in CSCs of hepatocellular carcinoma using CD133 cell-surface marker. The metabolic signatures of CD133-positive subpopulation compared to CD133-negative cells highlighted HBP as one of the distinct metabolic pathways, prompting us to uncover the role of HBP in maintenance of CSC-like phenotype. 

• To address this, CSC-like phenotypes and cell survival were investigated in cancer cells under low glucose conditions. As a result, HBP inhibitor azaserine reduced CD133-positive subpopulation and CD133 expression under high glucose condition. Furthermore, treatment of N-Acetylglucosamine in part restores CD133-positive subpopulation when either 2.5 mM glucose in culture media or glycolytic inhibitor 2-deoxy-D-glucose in HCC cell lines was applied, enhancing CD133 expression as well as promoting cancer cell survival. 

• Together, HBP might be a key metabolic determinant in the functions of hepatic CSC marker CD133.

PMID:

26878908

PMCID:

PMC4754761

DOI:

10.1038/srep21184

[Indexed for MEDLINE]

Free PMC Article

Hexosaminibiosynteesitie (HBP) syövän etäpesäkkeen muodostuksessa . OGT

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/?term=Hexosamine+biosynthesis+pathway+in+cancer+metastasis

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4983259/


 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4983259/bin/nihms-797946-f0001.jpg

The Hexosamine Biosynthetic Pathway (HBP) is highly dependent on multiple metabolic nutrients including glucose, glutamine and acetyl-CoA.

 Increased flux through HBP leads to elevated post-translational addition of β-D-N-acetylglucosamine sugars to nuclear and cytoplasmic proteins. 

Increased total O-GlcNAcylation is emerging as a general characteristic of cancer cells and recent studies suggest that O-GlcNAcylation is a central communicator of nutritional status to control key signaling and metabolic pathways that regulate multiple cancer cell phenotypes.

 This review summarizes our current understanding of changes of O-GlcNAc cycling enzymes in cancer, the role of O-GlcNAcylation in tumorigenesis and the current challenges in targeting this pathway therapeutically.

Keywords: glycosylation, signaling, hexosamine biosynthetic pathway, O-GlcNAcylation, OGT, cancer, metabolism, invasion, metastasis, angiogenesis, epithelial, ER stress, HIF-1α

 

Figure 1

The Hexosamine Pathway Intersects with the Receptor Tyrosine Kinase/AMPK/mTOR Pathway

In left panel, the hexosamine pathway controls O-GlcNAcylation of nuclear and cytoplasmic proteins. A small fraction (2-5%) of glucose enters the HBP and fructose-6-phosphate is converted to glucosamine-6-phosphate by the rate-limiting enzyme of this pathway glutamine:fructose-6- amidotransferase (GFAT). UDP-N-acetylglucosamine (UDP-GlcNAc) is generated in subsequent steps and used as substrate by O-GlcNAc transferase (OGT) to add GlcNAc to serine or threonine residues of nuclear or cytoplasmic target proteins. O-GlcNAc modifications can be removed from proteins by the glycoside hydrolase O-GlcNAcase (OGA). In right panel, the receptor tyrosine kinase (RTK)-mediated signaling pathways converge on mTOR to regulate key transcription factors involved in cancer metabolism including HIF-1α, c-MYC, and SREBP-1. LKB1/AMPK negatively regulate mTOR pathway and metabolism. OGT and O-GlcNAcylation can intersect with this pathway at level of AMPK and regulation of key metabolic transcription factors HIF-1α and c-Myc. Abbreviations: HK2, hexokinase, PFKFB3, 6-phosphofructo-2-kinase/fructose-2,6-bisphosphatase, isoform 3; PDK1, pyruvate dehydrogenase kinase, isozyme 1; PGK, phosphoglycerate kinase; PKM2, pyruvate kinase M2 isoform; LDHA, lactate dehydrogenase A; GLS1, glutaminae 1; ACLY, ATP citrate lyase; FASN, fatty acid synthase; ACC1, acetyl-CoA carboxylase 1.-

 ..

 we implicate O-GlcNAcylation as a central component linking metabolism to invasion and metastasis via a AMPK/SIRT1/FOXM1 axis..

Implications and Future Directions

Research into the evolving role of O-GlcNAcylation in normal biology and pathologies will continue to expand our understanding of the role of this modification in disease states such as cancer. Although there is ample evidence for a role of OGT in many “Hallmarks of Cancer” (Figure 2), it is still little evidence that OGT or O-GlcNAcylation may play a role in enabling replicative immortality or avoiding immune destruction. We must continue to expand our insight into the roles of OGT and O-GlcNAcylation in cancer and adult biology. We currently do not understand the role OGT plays in many adult systems. OGT knockout is embryonic lethal, owing to its role in development and therefore must play a strong role in developing cells ⁶⁰. We can hypothesize that OGT and O-GlcNAc may play some role in adult stem cells and perhaps cancer stem cells, however these avenues of investigation have not yet been explored. New tools for genetic manipulation, such as the CRISPR-Cas9 system or novel mouse models, will accelerate our comprehension of the complex function of OGT in both normal biology and cancer. In addition, the discovery and improvement of new and existing OGT inhibitors will also help in understanding the role of OGT in normal biology and cancer. These new and more specific OGT inhibitors may also provide novel and effective therapeutic agents for cancers that exhibit deregulated O-GlcNAcylation.

 

Päivitys: hexosaminitie ja COVID-19? 

 Working Hypothesis for Glucose Metabolism and SARS-CoV-2 Replication: Interplay Between the Hexosamine Pathway and Interferon RF5 Triggering Hyperinflammation. Role of BCG Vaccine?

Laviada-Molina HA, Leal-Berumen I, Rodriguez-Ayala E, Bastarrachea RA. Front Endocrinol (Lausanne). 2020 Jul 7;11:514. doi: 10.3389/fendo.2020.00514. eCollection 2020. PMID: 32733388 Free PMC article. No abstract available.

 

 

 

Tämä kuva  sytokiinimyrskyn provosoitumsiessa  Covid-19 taudissa kuvana on lisätty 26.9.2022. Katson tästä erikseen 26.9.2022 IRF5 osuus.

Hexosamines and insulinresistance, haku Pubmed . Hexosaminisynteesitien tärkeydestä

1996. Donald A- McClain and Errol D. Crook.
 Hexosamines and insulin resistance. 

https://pdfs.semanticscholar.org/0ef8/e53ad88bf9cbe23618ddba0fa4d50e01af0a.pdf

  Search Pubmed : 

Over 500 articles,   11.12. 2018 

Select item 31597861.

Evidence Coupling Increased Hexosamine Biosynthesis Pathway Activity to Membrane Cholesterol Toxicity and Cortical Filamentous Actin Derangement Contributing to Cellular Insulin Resistance

Padma Bhonagiri, Guruprasad R. Pattar, Kirk M. Habegger, Alicia M. McCarthy, Lixuan Tackett, Jeffrey S. Elmendorf

Endocrinology. 2011 Sep; 152(9): 3373–3384. Published online 2011 Jun 28. doi: 10.1210/en.2011-1295

PMCID:

PMC3159786

ArticlePubReaderCitation

Select item 38370742.

TRIB3 Mediates Glucose-Induced Insulin Resistance via a Mechanism That Requires the Hexosamine Biosynthetic Pathway

Wei Zhang, Jiarong Liu, Ling Tian, Qinglan Liu, Yuchang Fu, W. Timothy Garvey

Diabetes. 2013 Dec; 62(12): 4192–4200. Published online 2013 Nov 16. doi: 10.2337/db13-0312

ArticlePubReaderPDF–804KCitation

Select item 13435083.

Hexosamines, insulin resistance and the complications of diabetes: current status.

Maria G. Buse

Am J Physiol Endocrinol Metab. Author manuscript; available in PMC 2007 Jan 1.

Published in final edited form as: Am J Physiol Endocrinol Metab. 2006 Jan; 290(1): E1–E8. doi: 10.1152/ajpendo.00329.2005

ArticlePubReaderPDF–193KCitation

Select item 28552024.

Hexosamine Flux, the O-GlcNAc Modification, and the Development of Insulin Resistance in Adipocytes

Chin Fen Teo, Edith E. Wollaston-Hayden, Lance Wells

Mol Cell Endocrinol. Author manuscript; available in PMC 2011 Apr 29.

Published in final edited form as: Mol Cell Endocrinol. 2010 Apr 29; 318(1-2): 44–53. Published online 2009 Sep 30. doi: 10.1016/j.mce.2009.09.022

ArticlePubReaderPDF–1.4MCitation

Select item 25374265.

Enhanced activation of a “nutrient-sensing” pathway with age contributes to insulin resistance

Francine H. Einstein, Sigal Fishman, Jeffery Bauman, Reid F. Thompson, Derek M. Huffman, Gil Atzmon, Nir Barzilai, Radhika H. Muzumdar

FASEB J. 2008 Oct; 22(10): 3450–3457. doi: 10.1096/fj.08-109041
 Results of chronic but physiologic changes in hexosamine flux induced by tissue-specific over expression of the rate-limiting enzyme in the HBP, glutamine:fructose-6-P amidotransferase (GFA) have shown that the HBP serves a nutrient sensing function and affects metabolism in a wide-ranging manner in liver, muscle, fat, and beta cells (Hebert et al. 1996; Cooksey et al. 1999; McClain et al. 2000; Tang et al. 2000; Veerababu et al. 2000; Hazel et al. 2003). The insulin resistance induced by HBP flux mimics that of type 2 diabetes in being characterized by decreased recruitment of GLUT4 to the plasma membrane and reversibility by the antidiabetic drug troglitazone (Baron et al. 1995; Cooksey et al. 1999).

We report that the insulin resistance induced by high fat feeding is accompanied by increases in tissue UDP-GlcNAc levels and is not additive with that caused by increased hexosamine flux. These data are supportive of the hypothesis that insulin resistance resulting from either carbohydrate or lipid excess may share aspects of their mechanisms in both having a contribution from increased hexosamine flux

ArticlePubReaderCitation

Select item 35896726.

Hexosamine Biosynthesis Impairs Insulin Action via a Cholesterolgenic Response

Brent A. Penque, April M. Hoggatt, B. Paul Herring, Jeffrey S. Elmendorf

Mol Endocrinol. 2013 Mar; 27(3): 536–547. Published online 2013 Jan 11. doi: 10.1210/me.2012-1213

Plasma membrane cholesterol accumulation has been implicated in cellular insulin resistance. Given the role of the hexosamine biosynthesis pathway (HBP) as a sensor of nutrient excess, coupled to its involvement in the development of insulin resistance, we delineated whether excess glucose flux through this pathway provokes a cholesterolgenic response induced by hyperinsulinemia.

Increased caloric intake and/or obesity are currently the greatest predisposing risk factors for the development of type 2 diabetes (T2D). Recent study implicates increased nutrient flux through the hexosamine biosynthesis pathway (HBP) as an underlying basis for the development and exacerbation of insulin resistance and β-cell failure, hallmark events in the pathology of T2D. As such, a concerted research effort has been underway to gain mechanistic insight into how HBP activity results in desensitization of the glucose transport system.

ArticlePubReaderCitation

Select item 30306637.

Increased hexosamine pathway flux and high fat feeding are not additive in inducing insulin resistance: evidence for a shared pathway Robert C. Cooksey, Donald A. McClain

Amino Acids. Author manuscript; available in PMC 2012 Mar 1. Published in final edited form as: Amino Acids. 2011 Mar; 40(3): 841–846. Published online 2010 Jul 24. doi: 10.1007/s00726-010-0701-5

 (Baron et al. 1995; Cooksey et al. 1999). These data are consistent with a shared nutrient sensing pathway for high fat and carbohydrate fluxes and a common pathway by which glucose and lipids induce insulin resistance.

ArticlePubReaderPDF–312KCitation

Select item 26592758.

Hexosamine Biosynthesis Pathway Flux Contributes to Insulin Resistance via Altering Membrane Phosphatidylinositol 4,5-Bisphosphate and Cortical Filamentous Actin

Padma Bhonagiri, Guruprasad R. Pattar, Emily M. Horvath, Kirk M. Habegger, Alicia M. McCarthy, Jeffrey S. Elmendorf

Endocrinology. 2009 Apr; 150(4): 1636–1645. Published online 2008 Nov 26. doi: 10.1210/en.2008-1102

Retraction in:

Endocrinology. 2010 Jun; 151(6): 2967.

ArticleCitation

Select item 5075079.

Overexpression of glutamine:fructose-6-phosphate amidotransferase in transgenic mice leads to insulin resistance.

L F Hebert, Jr, M C Daniels, J Zhou, E D Crook, R L Turner, S T Simmons, J L Neidigh, J S Zhu, A D Baron, D A McClain

J Clin Invest. 1996 Aug 15; 98(4): 930–936. doi: 10.1172/JCI118876

SummaryPDF–244KCitation

Select item 394121810.

Insulin Receptor Signaling in Normal and Insulin-Resistant States

Jérémie Boucher, André Kleinridders, C. Ronald Kahn

Cold Spring Harb Perspect Biol. 2014 Jan; 6(1): a009191. doi: 10.1101/cshperspect.a009191

In the wake of the worldwide increase in type-2 diabetes, a major focus of research is understanding the signaling pathways impacting this disease. Insulin signaling regulates glucose, lipid, and energy homeostasis, predominantly via action on liver, skeletal muscle, and adipose tissue. Precise modulation of this pathway is vital for adaption as the individual moves from the fed to the fasted state. The positive and negative modulators acting on different steps of the signaling pathway, as well as the diversity of protein isoform interaction, ensure a proper and coordinated biological response to insulin in different tissues. Whereas genetic mutations are causes of rare and severe insulin resistance, obesity can lead to insulin resistance through a variety of mechanisms. Understanding these pathways is essential for development of new drugs to treat diabetes, metabolic syndrome, and their complications.

ArticlePubReaderPDF–878KCitation

Select item 375103511.

Cross-talk between GlcNAcylation and phosphorylation: roles in insulin resistance and glucose toxicity

Ronald J. Copeland, John W. Bullen, Gerald W. Hart

Am J Physiol Endocrinol Metab. 2008 Jul; 295(1): E17–E28. doi: 10.1152/ajpendo.90281.2008

O-linked β-N-acetylglucosamine (O-GlcNAc) is a dynamic posttranslational modification that, analogous to phosphorylation, cycles on and off serine and/or threonine hydroxyl groups. Cycling of O-GlcNAc is regulated by the concerted actions of O-GlcNAc transferase and O-GlcNAcase. GlcNAcylation is a nutrient/stress-sensitive modification that regulates proteins involved in a wide array of biological processes, including transcription, signaling, and metabolism. GlcNAcylation is involved in the etiology of glucose toxicity and chronic hyperglycemia-induced insulin resistance, a major hallmark of type 2 diabetes. Several reports demonstrate a strong positive correlation between GlcNAcylation and the development of insulin resistance. 

However, recent studies suggest that inhibiting GlcNAcylation does not prevent hyperglycemia-induced insulin resistance, suggesting that other mechanisms must also be involved. To date, proteomic analyses have identified more than 600 GlcNAcylated proteins in diverse functional classes. However, O-GlcNAc sites have been mapped on only a small percentage (<15 also="" and="" antibodies="" between="" both="" brain="" but="" complex="" cord="" cross-talk="" decipher="" design="" elucidate="" em="" for="" from="" further="" generation="" glcnacylation="" help="" is="" isolated="" key="" mapping="" metabolically="" most="" mutational="" necessary="" not="" of="" only="" or="" other="" phosphorylation="" proteins="" relevant="" site-specific="" sites="" spinal="" studies="" the="" these="" tissue="" tissues.="" to="" were="" which="" will="">O

-GlcNAc's functional roles. Recent technical advances in O-GlcNAc site-mapping methods should now finally allow for a much-needed increase in site-specific analyses to address the functional significance of O-GlcNAc in insulin resistance and glucose toxicity as well as other major biological processes.

ArticlePubReaderCitation

Select item 331974512.

Insulin resistance, metabolic stress, and atherosclerosis

Meghana Pansuria, Hang Xi, Le Li, Xiao-Feng Yang, Hong Wang

Front Biosci (Schol Ed) Author manuscript; available in PMC 2012 Apr 4.

Published in final edited form as: Front Biosci (Schol Ed). 2012 Jan 1; 4: 916–931. Published online 2012 Jan 1.

ArticlePubReaderCitation

Select item 50717614.

Glutamine:fructose-6-phosphate amidotransferase activity in cultured human skeletal muscle cells: relationship to glucose disposal rate in control and non-insulin-dependent diabetes mellitus subjects and regulation by glucose and insulin.

M C Daniels, T P Ciaraldi, S Nikoulina, R R Henry, D A McClain

J Clin Invest. 1996 Mar 1; 97(5): 1235–1241. doi: 10.1172/JCI118538

ArticlePubReaderPDF–1016KCitation

Select item 320254717.

Differential Roles of Hyperglycemia and Hypoinsulinemia in Diabetes Induced Retinal Cell Death: Evidence for Retinal Insulin Resistance

Patrice E. Fort, Mandy K. Losiewicz, Chad E. N. Reiter, Ravi S. J. Singh, Makoto Nakamura, Steven F. Abcouwer, Alistair J. Barber, Thomas W. Gardner

PLoS One. 2011; 6(10): e26498. Published online 2011 Oct 26. doi: 10.1371/journal.pone.0026498

ArticlePubReaderPDF–2.3MCitation

Select item 389494818.

A New Metabolomic Signature in Type-2 Diabetes Mellitus and Its Pathophysiology

Inken Padberg, Erik Peter, Sandra González-Maldonado, Henning Witt, Matthias Mueller, Tanja Weis, Bianca Bethan, Volker Liebenberg, Jan Wiemer, Hugo A. Katus, Dietrich Rein, Philipp Schatz

PLoS One. 2014; 9(1): e85082. Published online 2014 Jan 17. doi: 10.1371/journal.pone.0085082

ArticlePubReaderPDF–709KCitation

Select item 401293719.

Hexosamine pathway but not interstitial changes mediates glucotoxicity in pancreatic β-cells as assessed by cytosolic Ca²⁺ response to glucose

Kazuhiro Yanagida, Yuko Maejima, Putra Santoso, Zesemdorj Otgon-Uul, Yifei Yang, Kazuya Sakuma, Kenju Shimomura, Toshihiko Yada

Aging (Albany NY) 2014 Mar; 6(3): 207–214. Published online 2014 Mar 29. doi: 10.18632/aging.100647
 Hyperglycemia (HG) impairs insulin secretion as well as insulin action, being recognized as the glucotoxicity that accelerates diabetes. However, the mechanism underlying the glucotoxicity in pancreatic β-cells is not thoroughly understood. Hyperglycemia alters glucose metabolism within β-cells and interstitial conditions around β-cells, including elevated osmolarity and increased concentrations of insulin and ATP released from overstimulated β-cells..
 . These results suggest that the HG-associated abnormal glucose metabolism through hexosamine pathway, but not elevated osmolarity, insulin and ATP, plays a major role in the glucotoxicity to impair the secretory function of pancreatic

ArticlePubReaderPDF–1.6MCitation

Select item 436006420.

In vivo and in vitro evidence that chronic activation of the hexosamine biosynthetic pathway interferes with leptin-dependent STAT3 phosphorylation

Arthur D. Zimmerman, Ruth B. S. Harris

Am J Physiol Regul Integr Comp Physiol. 2015 Mar 15; 308(6): R543–R555. Published online 2015 Jan 7. doi: 10.1152/ajpregu.00347.2014
the cytokine leptin is released primarily from white adipose tissue and is hypothesized to function as a negative feedback signal in the control of energy balance (52) by inhibiting food intake and causing weight loss in normal weight animals (12, 14).  

Activity of the hexosamine biosynthetic pathway (HBP) increases in response to increased substrate availability. Therefore, the HBP has been proposed to serve as a nutrient sensor that can modify metabolism and energy expenditure

Once glucose enters a cell it is rapidly converted to glucose-6-phosphate and then fructose-6-phosphate, a majority of which enters glycolysis. Normally, 1–3% of the fructose-6-phosphate enters the HBP,  Hexose Biosynthesis Pathway (27).

. When nutrient availability is increased, a greater percentage of the fructose-6-phosphate is shunted to the HBP where it is converted into glucosamine-6-phosphate  (GlcN-6P) by glutamine fructose-6-phosphate amidotransferase (GFAT), the rate-limiting enzyme for glucose entry into the HBP (5, 29).

 The product of the pathway, uridine 5′-diphospho-N-acetylglucosamine (UDP-GlcNAc), is the substrate for O-linked β-N-acetylglucosamine (O-GlcNAc) modification of serine or threonine residues of cytosolic and nuclear proteins.

 This reversible reaction is catalyzed by O-GlcNAc transferase (OGT) (45). The removal of O-GlcNAc is dependent on the enzyme β-d-N acetylglucosaminidase (O-GlcNAcase) (25, 51). 

Hundreds of proteins critical to the cell cycle, embryonic survival, the cellular stress response, and many other cellular functions are O-GlcNAc modified (25, 47, 51).

ArticlePubReaderCitation

Solanum tuberosum and diabetes

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27413134

Brassica rapa and diabetes

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5297562/

Brassica napus and diabetes

http://www.jnephropharmacology.com/PDF/NPJ-5-106.pdf

Nykyinen (peruna, Solanum sp. ) ja entiset peruselintarvikkeet ( nauris, lanttu, Brassica sp.)

www.FINELI.fi
Jos käyttäisi samat määrät  perunaa  (ei lanttua eikä naurista)  ja  vaihtoehtoisesti  käyttäisi lanttua+  naurista ( mutta ei perunaa) perusruoka-aineena, saisi suurinpiirtein esiin peruseroja  vitamineraalien saannista   sata vuotta sitten  ja nyt , varsinkin kun pysyttelee tällaisessa ravintoaineesa jota käytetään kautta koko vuoden.
Vanhempi versio ( nauris,lanttu) tarjoaisi enemmän seuraavia  ravintoaineita: C-vitamiinia,  K1-vitamiinia, kalsiumia, orgaanista fosforia.
Suurinpiirtein samat määrät saadaan seuraavia  ravintoaineita:  karotenoideja, useita B. vitamiineja, foolihappoa.  jodia,  magnesiumia.
Peruna voi tarjota  enemmän B1- vitamiinia, rautaa,  kaliumia, sinkkiä. seleeniä.
Essentiellien  rasvahappojen suhteen  pistää silmään  niiden suhde.
 18:3 n3 ( omega3 rasvahappo) / 18:2n6 (omega6 rasvahappo)  on  suurempi lantuilla + nauriilla   Perunalla  on   enemmän  18:2n ( omega6 rasvahappoa)  kuin  18:3n3 ( omega3-rasvahappoa). Tämä johtuu  kasvilajista:  lanttu ja nauris  kuuluvat kaalikasveihin Brassica, joilla on tunnettuja antioksidanttisia  ja hyödyllisiä ominaisuuksia  ja  peruna taas on omaa solanum-lajiansa. Lisäksi  perunaa kohtaa paljon suurempi teollinen prosessointi kuin lanttua ja naursita, jotka pääsevät  ihmisravinnoksi paljon yksinkertaisempaa valmistustietä. Ajan mittaan  ravitsemuksellinen   ero  näiden kahden ryhmän vaälillä voi olla kensanterveydellisesti merkitsevä seikka.   Mitään erityistä muuta ei voi päätellä kuin olettamuksensa, sillä nykyajan ihminen syö niin vaihtelevaa prosessoitua ja monimutkaista ravintoa, että voi vain uumoilla  yleisen dieettimuutoksen  seuraamusten assosioitumista  joihinkin  kansantauteihin, jotka lisääntyvät hyvinvoinnin aikojen myötä.  Eräs näsitä ongelmaseikosita on  diabetes, ylipainon kehitys ja insuliiniresistenssi.
Yksi mahdollinen  keino palauttaa jotain  vanhaan aikaan on vähentää perunan osuutta ja lisätä lantun ja nauriin osuutta.  kun tasapaintoaa ravintoaineitten pitkäaikaissaantia ja vähentää tyhjiä kaloreita,  koettaa nostaa  kuidunkin osuutta.   Ajatuksia  siitä pohdinnasta, jota diabeteksen valtava lisääntyminen  virittää.

Uusi peruna (ny potatis): Solanum tuberosum
Perusravintoaineet

Ravintotekijä	Määrä	Menetelmä	Tietolähde	Julkaisu
energia, laskennallinen	326 kJ (78 kcal)	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
hiilihydraatti imeytyvä	16.1 g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	148
rasva	0.1 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
proteiini	1.7 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
alkoholi	0 g	johdettu	THL:n tuottama

Hiilihydraattifraktiot

kuitu, kokonais-	1.0 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
orgaaniset hapot	0.6 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
sokerialkoholi	0 g	johdettu	THL:n tuottama
tärkkelys	14.9 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
sokerit	0.6 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
fruktoosi	0.3 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
glukoosi	0.3 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
laktoosi	0 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
maltoosi	0 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
sakkaroosi	0 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
polysakkaridi, vesiliukoinen ei-selluloosa	0.4 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama
kuitu veteen liukenematon	1.0 g	laskettu reseptistä	THL:n tuottama

Nauris,  (Brassica rapa)

Perusravintoaineet:   Nauris (rova, majrova), Brassica rapa  

Ravintotekijä	Määrä	Menetelmä	Tietolähde	Julkaisu
energia, laskennallinen	115 kJ (27 kcal)	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
hiilihydraatti imeytyvä	4.2 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasva	0.3 g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
proteiini	1.0 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
alkoholi	0 g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukk

Nauris (Brassica rapa) 
 Hiilihydraattifraktiot

kuitu, kokonais-	1.9 g	laskennallinen	THL:n tuottama
orgaaniset hapot	0 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
sokerialkoholi	0 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
tärkkelys	0.3 g	analysoitu	riippumaton laboratorio	587
sokerit	3.9 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
fruktoosi	1.4 g	analysoitu	riippumaton laboratorio	587
glukoosi	2.0 g	analysoitu	riippumaton laboratorio	587
laktoosi	0 g	loogisesti arvioitu	THL:n tuottama
maltoosi	0 g	loogisesti arvioitu	THL:n tuottama
sakkaroosi	0.5 g	analysoitu	riippumaton laboratorio	587
polysakkaridi, vesiliukoinen ei-selluloosa	0.7 g	analysoitu	riippumaton laboratorio	587
kuitu veteen liukenematon	1.2 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama

Lanttu (kålrot)  (Brassica napus)

Perusravintoaineet

Ravintotekijä	Määrä	Menetelmä	Tietolähde	Julkaisu
energia, laskennallinen	121 kJ (29 kcal)	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
hiilihydraatti imeytyvä	4.6 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasva	0.3 g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391
proteiini	1.0 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
alkoholi	0 g	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	391

Kuitu, kokonais- 1.8 g laskennallinen THL:n tuottama orgaaniset
 hapot 0 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
 sokerialkoholi 0 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
 tärkkelys 0.7 g analysoitu riippumaton laboratorio 587
 sokerit 3.9 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama
fruktoosi 1.2 g analysoitu riippumaton laboratorio 587
glukoosi 2.4 g analysoitu riippumaton laboratorio 587
laktoosi 0 g loogisesti arvioitu THL:n tuottama
maltoosi 0 g loogisesti arvioitu THL:n tuottama
sakkaroosi 0.3 g analysoitu riippumaton laboratorio 587
polysakkaridi, vesiliukoinen ei-selluloosa 0.6 g analysoitu riippumaton laboratorio 587
kuitu veteen liukenematon 1.2 g summattu osatekijöistä THL:n tuottama

Suomalaiset johtavat - diabeetisyydessä

Tässä  yhtäkkiä tulio miellen: Peruna -  todellinen sokeritavara-  ei ole  evolutionaalisesti ajatellen kovin  vanha  perusravintoaine  Suomessa.
 Löysin historian artikkelin: Tämä on niin hyvä artikkeli että siteeraan koko tekstin. Linkki näyttää vielä sueita kuvia.
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/extrat/erillisartikkelit_peruna.htm

Mitä meidän kansamme söi  perusravintona ennen perunaa?

Ennen perunan omaksumista käytettiin ehkä jo esihistoriallisena aikana omaksuttua ja 1800-luvun puoliväliin asti kaskissa yleisesti viljeltyä naurista sekä meillä keskiaikaista uutuutta, pellossa viljeltyä lanttua.
Perun Andien vuoristosta kotoisin oleva juures, peruna, tuli tunnetuksi Keski-Euroopassa jo 1600-luvulla, mutta Suomessa tämän kasvin kasvattamiseen ryhdyttiin Inkoon pitäjässä sijaitsevassa Fagervikin kartanossa 1720-luvun loppuvuosina. Vaikka ensimmäinen suomenkielinen perunanviljelyksen opas julkaistiin jo 1729, alkoi viljely yleistyä herraskartanoissakin vasta 1740-luvulta lähtien. Perunaa kasvoi tuolloin myös Turun porvarien kasvitarhoissa. Hankkeelle saatiin tukea korkeimmalta taholta, kun itsensä hallitsijan tilaama perunalasti saapui valtakuntaan vuonna 1750. Samana vuonna sen käytöstä kerrottiin myös almanakassa. Perunan tuonti siemeneksi käyttökelpoisessa kunnossa takelteli ajoittain pahasti, eikä viljelyä edistetty muutoinkaan voimallisesti, joten leviäminen jäi satunnaiseksi.

Pian se tunnettiin kartanoissa, pappiloissa, rannikkoseudun kaupungeissa ja rautaruukeissa. Tärkeäksi etapiksi perunaan tutustumiselle tuli Pommerin sota 1757–1762. Tuolloin Uudenmaan, Hämeen, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan ruotusotamiehet sekä rakuunat viettivät pahimmillaan viisikin vuotta perunatietoisella Saksanmaalla tuoden tuliaisina ravitsevia mukuloita kotimaahan. Perunanviljely levisi sotilastorpista ympäristöön. Maaseudun talonpoikien keskuuteen perunanviljely alkoi levitä etelä- ja länsiosassa maata 1760- ja 1770-luvuilta lähtien.
Murteissamme tavattavat perunan monet nimitykset viittaavat siihen, että vaikutteita viljelyyn saatiin eri suunnista. Yleiskielen ja lounais- sekä pohjalaismurteiden peruna juontuu ruotsin sanasta jordpäron; Lönnrotkin käytti kasvista nimitystä maapäärynä. Uudenmaan, Itä-Hämeen, Pohjois-Karjalan ja Lapin pottu on suora johdos ruotsin sanasta potatis, joka juontuu siitä, että Englannissa peruna sotkettiin bataattiin ja siellä tämän kasvin nimeksi tuli potato. Kaakkoismurteidemme (maa)omena on käännös sanasta jordäpple. Itärajan tuntumassa käytetty kartohka tulee venäjän sanasta kartohki, joka puolestaan palautuu saksan Kartoffel-sanaan; saksalaiset mielsivät perunan muistuttavan näöltään tryffeliä.
Perunanviljelyn intomielinen puolestapuhuja oli Asikkalan kappalainen, varapastori Axel Laurell. Hän viljeli maatilallaan vuodesta 1750 ensin ruskeaa perunalajiketta, kunnes sai uutta lajiketta kymmenkunta vuotta myöhemmin sen rinnalle maaherra Anders Johan Nordenskiöldin välityksellä. ”Yxi Englannin maan asuja” oli näet kutsunut maaherran laivalleen ”rawitseman itziänsä siellä kellaisilla Maanpääronilla”. Maaherran kokeiltua tätä satoisaa lajiketta menestyksellisesti Mäntsälän kartanossaan hän toimitti sitä myös Laurellille, joka puhui perunanviljelyksestä alinomaa, missä vain väkeä oli koolla. Majuri O. F. Wetterhoff kirjoitti tästä toiminnasta pitäjänkuvauksessaan 1803:

”Ikään kuin tyhjin käsin, ilman muita rikkauksia kuin hyvä tahtonsa, ihmisrakkautensa ja valistunut mielensä yhtyneinä toimintaan on Herra Laurell osoittanut, miten miljonäärejä paremmin on mahdollista hyödyttää yhteistä hyvää. Niin tulisi neron käyttää vapaa-aikaansa, ja sen, jolla ei nerollisuutta ole, ei tule turhaan taistella luontoa vastaan, vaan etsiä maineensa ja onnensa Laurellin jäljissä, jolloin tulevaisuuden ja jälkipolvien siunaukset ovat hänen kiitoksensa.”

Laurell kirjoitti perunanviljelyoppaan, joka painettiin Kustaa III käskystä ja ilmestyi 1773. Ohjeet oli tarkoitettu ennen muuta säätyläisille, mutta rahvastakin kehotettiin keittämään perunoita. Kuorineen keitettyjä ”kokoperunoita” syötiin kylminä tai lämpiminä suolakalan, pelkän suolan tai suolaveden kanssa samaan tapaan kuin nauriita. Samoin niitä kypsennettiin myös uunissa, tuhkaan peitettynä sekä kuumennetuilla kivillä vuoratussa kuopassa hauduttamalla.
 Laurell totesi oppaassaan perunan käytön vähentävän viljan tarvetta ja merkitsevän siten katovuosien uhan väistymistä: ”Talonpoikainen väki itze taitais suurest osasta elättä itzens Potateilla.” Perunapropagandan alkuvaiheessa valtiovaltakin näki siinä ensisijassa uuden lisäaineen tai korvikkeen leivälle katovuosien varalta. Koska kahvi ja tupakka olivat tuontitavaroita, korostettiin, että perunasta voi valmistaa ”kahviakin” ja perunanlehdet soveltuivat tupakan korvikkeeksi.
 1797 perustettuun Suomen Talousseuraan muodostettiin erityinen perunavaliokunta. Se jakoi vuoteen 1810 mennessä hallituksen rahoittamana ilmaiseksi noin 18 500 henkilölle siemenperunaa ja rohkaisi viljelijöitä rahapalkinnoin sekä mitalein. Monet perunaherätyksen saaneet papit lukivat jumalanpalveluksen jälkeen saarnastuolista kuulutusten jälkeen perunan viljelys-, talvivarastointi- ja ruoanvalmistusohjeita. Silti perunaa ei useinkaan osattu käyttää oikein, vaan sitä kehotettiin jauhamaan ja leipomaan jauhoista leipää. Aina ei kansan parissa oikein tiedetty, mitä perunasta tuli syödä, mukula, varsi vai kukat.

Peruna tunnettiin ainakin jotenkuten 1800-luvun alussa kaikissa maan seurakunnissa, ja kaupunkilaisten parissa se oli noussut tärkeimmäksi viljelyskasviksi. Joitakin itäisiä ja pohjoisia syrjäseutuja lukuun ottamatta perunaa viljeltiin 1800-luvun keskivaiheilla ilmeisesti jo kaikkialla, mutta alueelliset erot olivat huomattavat. Keskimääräinen perunankylvö oli tynnyrin verran taloa kohden. Perunan kylvö oli 1800-luvun alussa Lounais-Suomessa kymmenes osa rukiin vastaavasta, mutta vuosisadan puolivälissä ne olivat jo lähes tasoissa.
Lounais-Suomen kaksivuoroviljelyalueella perunaa viljeltiin kesantolohkossa muun toukoviljan kanssa tai käytettiin rintapeltojen ulkopuolella olevia erikseen aidattavia pieniä peltoja. Itä- ja Pohjois-Suomessa lohkojaon alueella ei vuoroviljelystä johtuvia vaikeuksia juuri ollut.
Vaikka perunan ravinto- ja energia-arvo on viljaa pienempi, tuli perunasta tärkeä viljelyskasvi etenkin pienviljelijöille, esimerkiksi muonatorppareille. Peruna tuottaa pinta-alalta enemmän kuin vilja ja soveltuu siksi pienillekin maatilkuille. Sitä saattoi viljellä sellainenkin, jolla ei ollut varsinaisia viljelysmaita; sitä suurempi perunamaa, mitä pienempi tila. Oma peruna varmisti ravinnon viljan hinnan ollessa korkealla.

Laurell kehui sadon olevan kylvöön nähden jopa kaksikymmenkertainen, mutta papisto arvioi hyötysuhteen esimerkiksi 1805 seitsenkertaiseksi. Joka tapauksessa peruna kohensi kansan ravitsemustilaa edesauttaen väkiluvun voimakasta kasvua 1700-luvun lopulta lähtien. Laurell hehkutti:”Jos lasten edes olis fati täynän maanpäronia, nijn ei he olis nijn suuri wattaiset kuin nyt, waan hoikat ei he tulis myös nijn paljo syöpäisiks, kuin monda heistä nyt owat, waan he kaswaisit woimallisimmaxi, ja heistä tulis nopsamba ja wahwemba wäke. Ja minä uskon, että he myös estäisit monda tautia, ja ei nijn monda kuolis sijnä kaswawasa ja parahasa ijäsä”.

Hexosaminibiosynteesitien entsyymeistä sokerifosfaatista UDP-GLCNAC molekyyliin etc

Tästä löytyy kyllä hyvä kuva netissä valm iina, muta sen siirtämineopiona tuo hirvittävän määrän kirjaimia koko sivulle html- tekstissä.  PubMed hakutietä saan  kohtuullisen  kuvan.
 Näiden geenien osuuden diabetekseen ja  insuliiniresistenssiä muodostavaan ylipainoon koetan tässä katsoa tänään.
Aloitan geenistä GNPDA1.

GNPDA1, on yksi näistä neljästä starttirektion säätelijästä.  neljä entsyymiä: GNPDA1 ja -2, GFAT1 ja -2.

  Hexosamine biosynthesis pathway.
UDP-GlcNAc is produced from fructose-6-phosphate through a series of illustrated enzymatic reactions.

(1) The start of this pathway, 
the production of d-glucosamine-6-phosphate is considered as the rate limiting step, and is the subject of this study.
 GNPDA1 and GNPDA2 = glucosamine-6-phosphate deaminases 1 and 2;

'https://www.genecards.org/cgi-bin/carddisp.pl?gene=GNPDA1&keywords=GNPDA1

.SIVUMENNEN MAINITEN  vapautuvan ammoniumin vaihe? Mikä on  ureaasin osuus sars-2 virusinfektiossa? Vai syöttääkö ammonium heti hexosaminitietä ja niitä hyaliiniaineten syntymistä? Mistä asettaa jarrua hexosaminitiehen, ammoniumin irtoamisen vaiheestako jo?))

 2022 Aug 15;1-5.

doi: 10.1080/14786419.2022.2110096. Online ahead of print.

Phenolic compounds of Zanthoxylum armatum DC as potential inhibitors of urease and SARS-CoV2 using molecular docking approach and with simulation study

Nilamoni Chelleng  ^{1   2} , Minakshi Puzari  ³ , Pankaj Chetia  ³ , Chandan Tamuly  ^{1   2}

Affiliations DOI: 10.1080/14786419.2022.2110096

Abstract

The anti-urease effects of active extract and three isolated phenolic compounds viz., chlorogenic acid, trans-ferulic acid, and gallic acid of leaves of Zanthoxylum armatum DC were evaluated. The compounds were identified based on HPLC-PDA, HR-MS, and NMR analysis. Molecular docking analysis revealed that these compounds significantly interacted with Helicobacter pylori urease and SARS-CoV2 vital proteins. Chlorogenic acid was found to show the strongest interaction with the H. pylori urease and coronavirus main protease (M^pro, also called 3CLpro), while gallic acid with five spike proteins (Cathepsin L) of SARS-CoV2. The compounds were checked for their drug-likeliness character and were found to pass the Lipinski filter and abide by Veber's rule and passed through ADMET. Chlorogenic acid was simulated for 50 ns using GROMACS. The study shows that chlorogenic acid isolated from Z. armatum could be a significant antagonist of the H. pylori urease. Keywords: H. pylori; MD simulation; SARS-CoV2; anti-urease; chemical constituents. 

  (hydroxyurea is a substrate and competitive inhibitor of urease. Toisesta artikkelista.)

  ( Tämä  teksti on kesken. Olen kertaamassa hexosaminitietä)  27.9.2022.

 GFAT1 and GFAT2 = glutamine-fructose-6-phosphate transaminases 1 and 2;
(2) 
AMDHD2 = N-acetylglucosamine-6-phosphate deacetylase 2;
GNPNAT1 = glucosamine-phosphate N-acetyltransferase 1;
(3) 
 PGM3 = phosphoglucomutase 3;
(4)  
UAP1 = UDP-N-acetylglucosamine pyrophosphorylase 1.
This figure is available in black and white in print and in color at Glycobiology online.

 

Nyt tässä alimpana on  avain molekyyli  glykokonjugaattien syntymiseen.