Beeta solujen insuliinin eritys ja EphrinA- EphA signalointi

 On löydetty  viime vuosina myös Efriini-Eph-signalointi, se  toimittaa lyhyen etäisyyden Solu-Solu- signalointeja.- Eph tuottaa eteenpäin  vaimennusta  glukoosin  aiheutamaan insuliinieritykseen  betasolussa, mutta  efriini taaksepäin signaloi  viereiseen soluun  insuliinin erityksen stimuloitumista. "bidirectional signalling finetunes GSIS from pancreatic cells". -"Eph, reseptori tyrosiinikinaasi (RTK),  on mahdollinen lääkekohde mihin vaikuttamalla voidaan selektiivisesti lisätä GSIS( glukoosin stimuloimaa insuliinieritystä) - nimittäin EPH- inhibiittorilla.
EfriiniB  puolestaan on viereisessa solussa oleva trasnmembraaninenproteiini,  Efriini A on linkkiytynyt GPI-ankkurilla. ( Näitä useita  näissä soluperheissä)

 http://www.nature.com/nrm/journal/v17/n4/abs/nrm.2015.16.html




https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17448994

Cell. 2007 Apr 20;129(2):359-70.

EphA-Ephrin-A-mediated beta cell communication regulates insulin secretion from pancreatic islets.

Konstantinova I¹, Nikolova G, Ohara-Imaizumi M, Meda P, Kucera T, Zarbalis K, Wurst W, Nagamatsu S, Lammert E.

Abstract

In vertebrates, beta cells are aggregated in the form of pancreatic islets. Within these islets, communication between beta cells

•  inhibits basal insulin secretion and 
• enhances glucose-stimulated insulin secretion,

 thus contributing to glucose homeostasis during fasting and feeding.
 In the search for the underlying molecular mechanism, we have discovered that beta cells communicate via ephrin-As and EphAs.

We provide evidence that ephrin-A5 is required for glucose-stimulated insulin secretion (GSIS)

. We further show that EphA-ephrin-A-mediated beta cell communication is bidirectional: EphA forward signaling inhibits insulin secretion, whereas ephrin-A reverse signaling stimulates insulin secretion.

 EphA forward signaling is downregulated in response to glucose, which indicates that, under basal conditions, beta cells use EphA forward signaling to suppress insulin secretion and that, under stimulatory conditions, they shift to ephrin-A reverse signaling to enhance insulin secretion.

Thus, we explain how beta cell communication in pancreatic islets conversely affects basal and glucose-stimulated insulin secretion to improve glucose homeostasis.

Comment in

• Ephs and ephrins keep pancreatic Beta cells connected. [Cell. 2007]

PMID:

17448994

DOI:

10.1016/j.cell.2007.02.044

Beta-solu ja sfingolipidiaineenvaihdunta beetasolussa

 Tästä sfingolipidien  metabolian alueelta voi löytää johtolankoja kalsiumin säätelyn häiriöihin.

http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.4161/isl.20102

Roles of ceramide and sphingolipids in pancreatic β-cell function and dysfunction

Ebru Boslem, Peter J. Meikle & Trevor J. Biden

Pages 177-187 | Published online: 01 May 2012

Download citation
http://dx.doi.org/10.4161/isl.20102

Suomennosta  abstraktista:

 Nykyiset tekniset edistymiset  ovat virittäneet uudelleen  sfingolipidiaineenvaihdunnan tutkimusalueen . Ollaan saatu myös valoa  sfingolipidien  monipuoliseen ja tärkeään osuuteen haimasaarekkeitten beetasoluissa .

 Sfingolipidimetaboliitteja ovat  keramidit (cer), glykosfingolipidit (GSL), S1P, (sfingosiini-1-fosfaatti) ja gangliosidit. Ne moduloivat monia beetasolun signalointiteitä ja niitä mainitaan  beetasolun diabeettisessa taudissa havaittavissa prosesseissa apoptoosissa, beeta-solujen sytokiinierityksessä,  ER- Golgi- liikennöinnissä, saarekkeen autoimmuniteetissa ja insuliinigeenien ilmenemisessä. Erittäin relevantteja ne ovat lipotoksisuudessa.  

Lisäksi monissa  subsellulaarisissa kalvoissa tapahtuu sfingolipidien de novo-synteesiä paralleelitapahtumina sekretoristen rakkuloiden muodostumisen, kulkeutumisen   ja granuloiden  kypsymisen kanssa

Todellakin  neutraalien  sfingomyelinaasien aktivisuudesta määräytyvä plasmakalvon kokoomus vaikuttaa beetasolun ärtyvyyteen ja mahdollisesti insuliinin exosytoosiin, kun taas toinen glykosfingolipidi, sulfatidi, määrää insuliinikiteen stabiiliuden  granuloissa. Mikä tärkeintä  sisäkalvoilla tapahtuva sfingolipidiaineenvaihdunta on myös vahvasti osallisena  beta-solun apoptoosin säätelyyn.

• Recent technical advances have re-invigorated the study of sphingolipid metabolism in general, and helped to highlight the varied and important roles that sphingolipids play in pancreatic β-cells. Sphingolipid metabolites such as ceramide, glycosphingolipids, sphingosine 1-phosphate and gangliosides modulate many β-cell signaling pathways and processes implicated in β-cell diabetic disease such as apoptosis, β-cell cytokine secretion, ER-to-golgi vesicular trafficking, islet autoimmunity and insulin gene expression. 
• They are particularly relevant to lipotoxicity. Moreover, the de novo synthesis of sphingolipids occurs on many subcellular membranes, in parallel to secretory vesicle formation, traffic and granule maturation events. 
• Indeed, the composition of the plasma membrane, determined by the activity of neutral sphingomyelinases, affects β-cell excitability and potentially insulin exocytosis while another glycosphingolipid, sulfatide, determines the stability of insulin crystals in granules. Most importantly, sphingolipid metabolism on internal membranes is also strongly implicated in regulating β-cell apoptosis.

Keywords: : apoptosis, ceramide, endoplasmic reticulum stress, islet, lipidomics, lipotoxicity, palmitate, pancreatic β-cell, trafficking, type 1 diabetes, type 2 diabetes

KOMMENTTINI:
Nykyään tiedetään että K-vitamiinin aineenvaihdunta on  monipuolisempaa, kuin vain veren hyytymisessä  toimivaa.  nimittäin se osallistuu myös rikkiaineenvaihdunnan säätelyyn, sulfatidin muodostumiseen.
Sulfatidin  muodostuminen on kärhi-ilmiö K-vitamiinin  aineenvaihduntakartassa ja merkki siitä,  että K1- vitamiinin aineenvaihdunta on tasapainossa.  Tätä ei voi mitata millään verikokeella. Tämä on vain tietoa ja on havaittu, että  aivojen lipideissä  sulfatidin osuus on vakioinen-  erään tiedon mukaan 1 mg/ 1 g aivolipidiainesta.  Ilmeisesti myös terveessä  beetasolussa sillä on jokin tarkasi vakioinen  määränsä suhteessa kalvorakennelmien painoon. .
K-vitamiini on koentsyymi aktiiville sulfaatille ja toimii yhdessä  aktiivin B6-vitamiinin kanssa  sfingomyeliinin aineenvaihdunta-alueessa.  B6 vitamiini ja K-vitamiini  ovat koentsyymeitä kun aminohappo  seriinistä ja aktivoidusta palmitiinihaposta (PA) muodostuu  sfinganiinia, joista  keramidit sitten muodostuvat ja niistä eteenpäin glykosfingolipidit, sulfatidit ja sfingomyeliini.
D-vitamiini puolestaan  avustaa sfingomyeliinikataboliassa  niin, että saadaan  salvage-tielle molekyylejä-
sillä katabolisista tuotteista -  jos katabolia pääsee epätasapainoisesti voitolle - tulee hankalia  signaloivia  tekijöitä, jotka  aiheuttavat viivettä kalsiumin deregulaatioon.  sekä  lipidiperoksidaatiota aldehydisen  rasvahappomuodon kautta.
Kohtalainen D- ja K1 vitamiinin ja B-sarjan  vitamiinin B6 esiintymä ravinnossa on eduksi.
Keho muodostaa itse endogeenisti palmitiinihappoa (C16:0) (aktivoitua)  ja . sen aineenvaihduntaa rasittaa liikä kovan rasvan osuus ravinnossa.
Orgaanista rikkiä tulee proteiinin aminohapoissa  cysteiini ja metioniini.( maito, muna, juusto esim).
Lisäksi on  kasvirakenteita,  joissa on rikkiä sellaisessa muodossa, että keho voi sitä hyödyntää. Esim valkosipuli ja sipuli kuuluvat niihin   aineisiin.

Beetasolun cAMP-oskillaatiosta

 Tästä löytyy ruotsalainen työ:
http://www.nature.com/nature/journal/v439/n7074/full/nature04410.html

cAMP ( syklinenAMP)  on  yleinen toisiolähetti useissa  solupintareseptoreissa, joiden kautta säätyy erilaisia solutapahtumia, sekreetiota, aineenvaihduntaa, geenintranskriptiota.
Haimasaarekkeen beeta-solussa cAMP vahvsitaa jonisoidusta kalsiumista riippuvaa exosytoosia ja  se välittää sitä insuliininvapautumisen stimulaatiota, joka tulee hormoneista glukagoni ja GLIP-1  (glukagonin kaltaisesta peptidistä)

• Cyclic AMP is a ubiquitous second messenger that transduces signals from a variety of cell surface receptors to regulate diverse cellular functions, including secretion, metabolism and gene transcription. In pancreatic β-cells, cAMP potentiates Ca²⁺-dependent exocytosis^{1, 2, 3} and mediates the stimulation of insulin release exerted by the hormones glucagon and glucagon-like peptide-1 (GLP-1) (refs 4, 5–6). 

 Reseptorin triggeröimän cAMP- signaalin  kinetiikka on ollut  aiemmin tuntematon, kun taas jonisoidun kalsiumin  signaaleja on laajalti selvitelty ja niiden on osoitettu osallistuvan insuliinin erityksen ajalliselle kontrollille  tärkeään  oskillaatioon.

• Whereas Ca²⁺ signals have been extensively characterized and shown to involve oscillations important for the temporal control of insulin secretion^{4, 7, 8}, the kinetics of receptor-triggered cAMP signals is unknown.

 Tässä tutkijat ottavat käyttöön  erään uuden ratiometrisen  nopeasti häipyvän aallon mikroskopiamenelmän  mitatessaan cAMP- pitoisuuksia plasmakalvon alla. he osoittavat, että insuliiniäa erittävät  beeta -solut vastaavat glukagoniin ja GLP-1 hormoniin huomattavalla cAMP-oskillaatiolla.

•  Here we introduce a new ratiometric evanescent-wave-microscopy approach to measure cAMP concentration beneath the plasma membrane, and show that insulin-secreting β-cells respond to glucagon and GLP-1 with marked cAMP oscillations.

 samanaikaismittaukset  solunsisäisestä jonisoidusta kalsiumpitoisuudesta  paljastaa, että nämä kaksi  lähettiä  ( Ca++ ja cAMP)  ovat kytköksissä keskenään ja voimistavat toisiaan.

•  Simultaneous measurements of intracellular Ca²⁺ concentration revealed that the two messengers are interlinked and reinforce each other. 

 Lisäksi tutkijat havaitsivat, että  cAMP-oskillaatiot pystyvät indusoimaan nopeita  "on-off" ("päälle-pois päältä") kalsiumjonivasteita. mutta  ne  saavat aikaan vain cAMP pitoisuuden pitkittyneellä  kohoamisella  aikaan  cAMP.stä riippuvan proteiinikinaasin alayksikän translokaation( siirtymän sytoplasmasta  tuman puolelle.

• Moreover, cAMP oscillations are capable of inducing rapid on–off Ca²⁺ responses, but only sustained elevation of cAMP concentration induces nuclear translocation of the catalytic subunit of the cAMP-dependent protein kinase. 

 Nämä tutkimustulokset  vahvsitavat cAMP.lle  uuduen signalointitavan (modus)  ja viittaavat siihen, että  cAMP-signaalien  ajallinen koodaaminen saattaisi  muodostaa erään   perustan geenin alavirran solukohteiden   differentiaalisen säätelyn.

• Our results establish a new signalling mode for cAMP and indicate that temporal encoding of cAMP signals might constitute a basis for differential regulation of downstream cellular targets.

( kommenttini: tätä säätelyä kannattaa a  tarkata, sillä yleensä solu- mikä tahansa  lähtee hakoteille, jos kalsiumjonin säätyjärjestelmässä on viiveitä: delayed deregulation of Ca++- tyyppiä. Siis tähän sovellettuna tuon  nopean säätelyn OFF- vaihe väärin ajoittunutta jostain syystä)

Glimepirin indusoima SIADH tapaus

http://www.diabet-metabolism.com/article/S1262-3636(14)00195-5/abstract

H. Adachi

,

H. YanaiPress enter key for correspondence informationPress enter key to Email the author

Department of Internal Medicine, National Center for Global Health and Medicine, Kohnodai Hospital, Chiba, Japan

DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.diabet.2014.11.010

• Abstract

• Full Text
• References

Syndrome of inappropriate antidiuretic hormone secretion (SIADH) is characterized by hyponatraemia (serum Na < 135 mmol/L) without dehydration, increased renal excretion of sodium (urinary Na > 20 mmol/L), detectable plasma antidiuretic hormone (ADH) in spite of hyponatraemia, low plasma osmolality (< 280 mOsm/kg) and high urinary osmolality (> 300 mOsm/kg) in the presence of normal renal and adrenal function. Here, we describe the first case of SIADH induced by the third-generation sulphonylurea glimepiride.

Keywords:

Glimepiride, Hyponatraemia, Syndrome of inappropriate antidiuretic hormone secretion, Type 2 diabetes

Comparing kidney outcomes in type 2 diabetes treated with different sulphonylureas in real-life clinical practice

Diabetes & Metabolism, Vol. 41, Issue 3

Metabolic effects of SGLT-2 inhibitors beyond increased glucosuria: A review of the clinical evidence

Diabetes & Metabolism, Vol. 40, Issue 6

Antidiabetic agents: Potential anti-inflammatory activity beyond glucose control

Diabetes & Metabolism, Vol. 41, Issue 3

Incretin-based therapy and pancreatic beta cells

Diabetes & Metabolism, Vol. 40, Issue 6

Hypoglycaemia requiring medical assistance in patients with diabetes: A prospective multicentre survey in tertiary hospitals

Diabetes & Metabolism, Vol. 41, Issue 2

View All

Beetasolun kalsium-oskillaatiosta ja muusta

 Tässä taas pääseen mieliaiheeseeni, josta enemmän on Fytiiniblogissani.
Siirryn fosfaatin tasapainotuksen alueelle. Toivon tasapainotettavan ravinnon  fosfaattia kasvisperäisen fosfaatin eduksi enemmän, jotta  tämä kalsiumoskillaatio solujen sisällä  pääsee oikenemaan.
 http://diabetes.diabetesjournals.org/content/54/11/3073

Ettei mahdollinen lukija pitkästyisi jahnaavaan tyyliini, en tässä tämän enempää tästä.

Paitsi :http://diabetes.diabetesjournals.org/content/65/2/314

Conclusions

The protection and regeneration of insulin-producing pancreatic islet β-cells of the endocrine pancreas is a major focus of diabetes research (3,4). 

 Compared with other adult tissues, the endocrine pancreas exhibits considerable plasticity in that many stimuli, including age, nutrition, pregnancy, insulin sensitivity, excessive caloric intake, and various paradigms of damage, can affect β-cell proliferation and alter β-cell mass, at least in experimental rodent models.

 Understanding the signal transduction pathways behind these phenomena will provide potentially new therapeutic avenues. 

Clues are provided by reports of experimental interventions that manipulate β-cell mass using treatments with known downstream signaling pathways.

 These include

 hyperglycemia,

 incretins, 

Nodal (a TGF-β family member), 

vascular endothelial growth factor,

Wnt pathway activators, and

 γ-aminobutyric acid, for example (4). 

 Additional clues are provided by reports pointing out the importance of transcription factors in the specification of the β-cell fate,

 including Pdx1,

 MafA, and 

Ngn3 (130).

It is important to elucidate in detail how these signaling pathways regulate their downstream transcription factors to provide a deeper understanding of pancreatic development and function and to give more precise direction to drug discovery programs.

 Recent evidence suggests that the view that a signaling pathway is on/off or high/low may be too simplistic because it does not account for the operation of alternative (noncanonical) branches of these pathways that may be highly active while canonical branches may be suppressed.

 In an example of cross-disciplinary approach, the NSC field may provide a template to evaluate the involvement of such noncanonical signaling pathway branches in pancreatic development and function, providing new ideas that may help understand and manipulate better the plasticity of this organ.

Insuliinisydän

Insuliinisydän!

https://en.wikipedia.org/wiki/Insulin_oscillation

Ihmisen  tavallisessa sydämessä on pieni sähköinen johtorata hissin kimppu ja purkinjen säikeet ja ne pienet johtoradat pitävät huolta sydänlihaksen synkronoidusta myoelektrisestä funktiosta - ja sellaiselle sähköjärjestelmälle on tyypillistä myös, että sillä on kaikki tai ei mitään periaate, se ei kasvata sydänlihassupistuksia vähitellen kuin jokin hauislihas, vaan vasta kun tietty aika ja kynnys on ylitetty, sykähtää sydän sitten tehokkaalla synkronoidulla funktionaalisella iskullaan ja koko verenkierto sykähtelee siihen tahtiin. Pulssi on koko kehossa samanaikaista, synkronisoitua funktiota. Tämä johtolanka saa alkunsa luonnollisista pace maker-soluista.

Wikipedia esittää kuvan tästä ”sähkölangasta”.harvemmin ihmiset katsoo tätä sydämen kuvaa. Kaikki ei edes tiedä tästä sähköjohdostansa mitään.

https://www.google.se/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwivv6y1qeXQAhXHOSwKHSeLDzwQjRwIBw&url=http%3A%2F%2Fwww.wikiwand.com%2Fen%2FBundle_of_His&psig=AFQjCNEUeJ-CoQk7l6kEShvwuSq2Ax7Dng&ust=1481311470448766

Mutta tässä en nyt puhu sen enempää sydämen sähköjohdosta ja tästä luonnollisesta pace maker- järjestelmästä. Moni nimittäin on joutunut hankkimaan lääkäreiltä tahdistajan, Pace Makerin, joka avustaa sydämiä pitämään tahtia, kun tässä sähkölangassa on jostain syystä katkeamia liikaa.

Nyt puhun insuliinin "sähkölangasta", pacemaker järjestelmästä.

Otan kuvan siitä myös Wikipedian sivuilta.

https://en.wikipedia.org/wiki/File:Insulin_oscillations.svg

Insuliiniaalto perustuu calcium (2++) -joneista riippuvaan  elektrokemialliseen  taustaoskillaatioon. Tämä  näkyvä insuliinin oskillaatio on olemassa terveessä haimasaarekkeessa alati ja se on valmiustilaa, joka herkästi vastaa kehosta tuleviin tarpeisiin, josta ihminen ei edes tiedä nukkuessaan ja toimiessaan. Sitten kun ihminen syö jotain, missä on insuliinin eritystä stimuloivia molekyylejä ( glukoosia ja aminohappoja) veren kautta tullut haimaankin, tästä perusoskillaatiosta ja valmiustilasta tulee nopeana vasteena insuliinin eritystä se tarvittava määrä, jolla kiertävät ravintomolekyylit saadaan verestä solujen sisään ja fosforyloitua keholle vaarattomiin muotoihin ja energiateihin. Elektrokemiallisen taustaoksillaation, jonitapahtuman, heijastuksena voidaan havaita insuliinin pitoisuuden oskillaatiot.

Diabetes on tilanne, missä tämä perusoskillaatio on päässyt jumiutumaan, kadonnut ja ihmiset- nyt potilaat, joutuvat hankkimaan pace makerin korviketta haimatoiminnalleen: siirtämään ravinnon annostuksen tiedon, aivojen, varaan ja asiantuntijoiden järkevillä yhteispäätöksellä tehtyjen ohjeiden varaan ja ”onnistuneita” tuloksia ( verensokerin normaaliuksia) voidaan monitoroida laboratoriokokeiden avulla- mutta se ei ole terveyttä diabeteksesta, vaan se on kontrolloitua verensokeria.

Mutta sitä luonnollista oskillaatiota ei pystytä palauttamaan ainakaan tietääkseni vielä. (Tietysti sitä voi tapahtua kenenkään tietämättä suuressa osassa ihmisiä jotka ovat sillä rajalla että oskillaatio jumiutuu irreversibelisti, eikä ei enää toivukaan reversibelisti- toisilla toipuu. Mutta näistä ei tietysti kukaan tiedä mitään).

On sitä paitsi niin paljon muita päämääriä diabeteksen hoidossa ja ohjeiden paljous jo aivan hautaa kinokseen sellaisen idean kuin oskillaation palauttamisen. Sitäpaitsi komplikaatioitten paljous menneiltä ajoilta työllistää koko sairaanhoidon instituution.

Parhaimmillaan siis koetetaan matkia korvaavan insuliinin annossa oskillaation seurauksena ilmeneviä insuliinipiikkivasteita ravinnon nauttimiseen.

Eikä ole ollenkaan varmaan, jos ne kolme päivän ateriapiikkiä on se fysiologinen normaliteetti. On vain keksitty että pitää syödä kolme pääateriaa ja vielä niitä välipaloja. Siinä ei ehdi edes peruskillaatio toipua tai ilmetä.

Tietysti tämä on hassu ajatus , mutta kun esim. itse voin varsin hyvin kun aamulla syön aamiaisena maitoa, mysliä ja munaa ja sitten illalla jotain lämmintä ruokaa- ja päivällä sivumennen kahvia ja jotain mitä nyt sattuu jääkaapissa valmiina olemaan kylmänä - voin varsin hyvin. Siis yksi aamiainen ja yksi lämmin illallinen ja sitten jotain -mitä- sattuu-olemaan pieniä paloja ja vettä ja kahvia päivällä - kirjotusten ja lukujen välillä, joskus kävelyä. - niin ainakin minulla verensokerit pysyvät normaaleina ja paino suht. stabiilina. Ja joka kerta kun ateriavälit ovat jostain syystä pitempiä , on aivan stabiili ja hyvä olo ilman erityisiä sokerituntemuksia sinne tai tänne tai hiukuvia nälkiä tms- siis se on merkki että sitä perusoskillaatiota on vastaamassa hetkellisiin verensokerin tarpeisiin kehossa- ja niin sitä pitäisi olla että voi hyvin olla milloin tahansa 6- 10 tuntia ruoatta ilman oireita- tietysti raikasta vettä pitää muistaa. ( Pieniin paloihin joissa on 5 g hiilihydraattia , insuliini ei häiriinny eikä reagoi ).

Moni varmaan elääkin sellaista kahden ruoan kaavaa, aamulla syödään ja illalla kun tullaan kotiin syödään, mutta moni sairastuu sillä kaavalla- ehkä sen takia, että ne veden juomiset ja pikkupalat päivän varrella ovat jääneet ottamatta, pähkinöitä, jotain mitä sattuu olemaan , hedelmä ym. ja on jotain muita tekijöitä, kuten stressiä ym.

Ihanteellista tietysti on kevyt ateria keskellä päivää, vaikka se ei minulta itseltäni mitenkään onnistu, koska en ole siihen aikaan nälkäinen. Minusta on hyvä jos on  pitempi ateriaväli kuin mitä näytetään institutionaalisti suositeltavan. 

Olisi hyvä nähdä sellaisia basaali-insuliinikaavoja, jossa ateriaväli on esim 12 tuntia.

Koululaisille, alaikäisille varsinkin saattaa päiväruoka olla merkityksellistä, jos he syövät 7-8 aikaan ja sitten vasta illalla, JOS nimittäin sitä aamupalaa tai iltaruokaa ei sitten olekaan kotona valmiina. Nykyajan yhteiskunta ei ole niin suojaavaa kotia kuin ennen vanhaan. Lapsillakin voi olla stressitekijää.

Nostalginen lisä:

Itse olin sikäli onnellisessa tilanteessa ne 18 ikävuotta kotona, kun meille tuotiin valmis aamupuuro ja maito kylpylän keittiöstä varhain aamulla samalla kun koko kylpylän väki sai aamupuuronsa. Kouluun mentiin eväät mukana ja eväät syötiin keskipäivällä kylmänä pullomaidon kanssa, jos ei sattunut olemaan koulusoppaa, kuten joinain vuosina. Sitten illalla kotona sai  tehdä itse ruokaa ad libitum paistettuja perunoita, munaa, lenkkimakkaran siivuja, lättyjä, maitoa- ellei sitten mennyt syömään terveellisesti kylpylän ruokasaliin valmisruokaa, jos sattui ehtimään päivällisen kellon aikaan. Muistan vain sen, että usein tuli oltua koulussa ilman eväitä tai ruokaa eikä se mitenkään mitään ”sokeritasapainoa” haitannut. Siihen aikaan ei ollutkaan sellaista kuin sokeritasapaino. Ja sitä liikuttiin paljon. En usko että ruoan poisjättämisestä joiltain aterioilta mitään diabetesta tulee, sen sijaan toinen asia on liian tiheä syöminen ja liian paljo energia ja liian vähä liikkuminen. Tietysti sellaista ”villielämää” ei voi kenellekään suositella mitä minulla oli - sillä minulle ilmeisesti sallittiin mitä vain syömisen suhteen, koska olin niin allerginen eikä keliakiaa edes tunnettu siihen aikaan. Äitini ei edes tehnyt kotona mitään ruokaa. Kaikki ruoka oli vain siellä kylpylän puolella. Meillä pidettiin kahvikekkereitä iltaisin vieraille ja tarjottiin hedelmiä, jäätelöä jne.

Mutta siis sanon vain että en ole mikään esimerkki itse. Olen kyllä hyvin kiitollinen vanhemmilleni siitä, että minua ei koskaan pakotettu nielemään mitään ruokaa vasten tahtoa. He valitsivat toisen tien: he koettivat pitää tarjolla mitä mielelläni syön. Siksi kokkasin hyvin nuoresta itse lätyt ja perunat kotikeittiiössä. Keittiö meillä oli vaikka siellä ei muuten tehty kuin kahvit. Jauhettiin pavutkin itse jossain vaiheessa.

Koetan löytää kuvia insuliinioskillaatiosta ja kalsiumoskillaatiosta.

https://en.wikipedia.org/wiki/File:Insulin_oscillations.svg

kun katsoo tätä insuliinioskillaatiokäyrää, siinä on tietty aikamittaan pidättyvä aaltoilu.

Jos tämän perusaaltoilun saa esiin, siihen vaaditaan kyllä niitä ateriattomia aikojakin päivässä, mutta kuinka pitkä aika, riittääkö vain yö, jonka aikana ei syö herätteellisiä molekyylejä.

Katson mitä Wikipedia kirjoittaa artikkelissa :Suomennosta

”Insuliinipitoisuus veressä lisääntyy aterian jälkeen ja asteittan palautuu basaalitasoon seuraavien 1-2 tunnin aikana. Kuitenkin basaali-insuliinipitoisuus ei ole viivaa. Se oskilloi säännöllisillä jaksoilla, joiden pituus on 3- 6 minuuttia. Aterian jälkeen näiden oskillaatioitten amplitudi lisääntyy, mutta periodisuus säilyy vakiona. Arvellaan, että oskillaatiot ovat tärkeitä insuliinin herkkyydelle kohdesolujen insuliinireseptorien alassäätymisen estämisessä.

Jos kohdesolujen insuliinireseptorit pääsevät säätymään alas tilanne on insuliiniresistenssiä ja se on tyypillistä 2-tyypin diabeteksessa. Sen takia arvellaan olevan edullista antaa insuliinia diabeettisille potilaille siten, että se vastaa luonnollista oskillaatiota.

( Tässä tietysti käsitellään ”luonnollisena oskillaationa” niitä 3 ateriakerran kohottamaa insuliinipiikkiä, jotka seuraavat perusoskillaation ollessa herkkänä sensorina kun seinäkellon mukaan ihminen syö ne 3 ateriaa. Siis ne eivät ole varsinaisia luonnollisia oskillaatioita vaan sivistyksen tuottaman ateriajärjestyksen luonnollisia vasteita, joita koetetaan matkia. Eivät ne kolme piikkiä synny ilman niitä kolmea ateriaa).

" Koska joka saareke sisältää 2000 soluun asti beetasoluja ja näitä saarekkeita on miljoona haimaan sirottautuneena on ilmeistä, että tämä pulsoiva eritys vaatii sofistista synkronisoitumista sekä kussakin haiman Langerhansin saarekkeessa ja myös niiden kesken".

 (Mikä on niiten ajallinen synkronisaattori? Jokin Notchin kaltainen järjestelmä joka samalla tarvittaessa pystyy lisäämään tai vähentämään niitten  edeltä funktionaalisiksi valittujen solujen lukumäärää ja synkronisoimaan ne keskenään ja kehon tarpeisiin?)

" Insuliinioskillaatiot kehkeytyvät hormonin pulsoivasta vapautumisesta haimasta. Insuliini on peräisin beetasoluista, jotka sijaitsevat Langerhansin saarekkeissa"

• The insulin concentration in blood increases after meals and gradually returns to basal levels during the next 1–2 hours. However, the basal insulin level is not stable. It oscillates with a regular period of 3-6 min. After a meal the amplitude of these oscillations increases but the periodicity remains constant.[1] The oscillations are believed to be important for insulin sensitivity by preventing downregulation of insulin receptors in target cells. [1] Such downregulation underlies insulin resistance, which is common in type 2 diabetes. It would therefore be advantageous to administer insulin to diabetic patients in a manner mimicking the natural oscillations.[1]

• The insulin oscillations are generated by pulsatile release of the hormone from the pancreas. Insulin originates from beta cells located in the islets of Langerhans. Since each islet contains up to 2000 beta cells and there are one million islets in the pancreas it is apparent that pulsatile secretion requires sophisticated synchronization both within and among the islets of Langerhans

Ajatuksiani: Sen sijaan että epäiltyjä diabeetikoita aletaan diagnostisoimistarkoituksissa rasittaa toksisella sokerilla beetasolujen tulehtumistilassa ja katsoa, miten sitä rahkeet sietävät tätä ( epäfysiologista) annosta, niin mielestäni pitäisi to take it easy – ja katsoa, miten synkronisoiva basaalieritys ja pulsaatio ja oskillaatio toimii (tai ei toimi) ja miten pitkän ajan haima vaatii, jotta basaalieritys on toipunut ateriarasituksesta normaalioskillaatioon. Ja siitä voisi extrapoloida ne yksilölliset ateriavälit, jotka henkilö voisi kestää omalla basaalitilan insuliinierityksellä.

Ne kolme kuvien piikkiä ovat keinotekoiset- ne täytyy harventaa että saadaan yhden piikin jälkeinen basaalitaso palautettua. Systeemin kevennystä tarvitsee, että se pääsee toipumaan. Toipuminen voi merkitä että synkronisaattori ( mikä- se-sitten -onkin) toimittaa uusiakin soluja.

Tämä on sellaista mikrochips tekniikkaa- ihmiset jaksavat väsätä tietokonechipsejään vaikka miten intensiivisen kauan, mutta tätä haimachipsiä, haimapacemakeria ei edes ajatella.

Eihän sitä yleensä kenenkään tarvitse käynnistellä aivotyöllä sydänpulssiaan. Voi vain säätää viikkotyön rytmiä. Sama on haima- pacemakerin kanssa. Mutta siinä se tänka på on, että sitä ei tunneta tarpeeksi. Sille ei anneta arpaa eikä osaa - sitä ei toivuteta. Ihminen ei ole edes ole akuutti potilas että tämä ”chipsi” asennettaisiin, vaan rehabilitaatiokohde, jonka verensokerin kimppuun käydään paksujen ohjepinkkojen pykälillä. Koetetaan jopa liikuntaa lisäämällä ym ruokaneuvoilla neuvo toisen jälkeen pakottaa verensokeria kuin syyllistä pysymään aisoissa.

Ei onneksi ole alettu kupata verensokeri matalaksi. 

 Nämä ovat hyviä tarkoituksia, mutta saattaa olla että henkilö vaatisi tilanteen ”to reset ” tämä arvokapineensa, haiman pacemakerin

Kun sydämen pace maker menee rikki, ihmiset viedään kiireen kaupalla vuodepotilaina sairaalaan saamaan uusi pace maker.

Pitäisikö olla jokin laitos, joka ottaa vastaan nämä alkuvaiheen diabetesepäilyt kuin putoavat kristallimaljat - lennosta koppiin käsillään ja johonkin moderniin beetasolu- rescue- terapiaan-

jossa otetaan selvää tästä haimasaarekkeiten funktionaalisesta synkronisaatiosta ja oscillaatiokyvystä- se mahdollisesti voidaan palauttaa. On reversibeli vaihe ja irreversibelistä alueesta voidaan ehkä löytää paluutietä.

Kun haiman pace maker suistuu raiteilta, kiinnitetään huomio toisaalle: oireeseen:  veren sokeriin, josta tulee se hoitokohde. Siitä seuraa vain varma diabetes loppuiäksi. 

Puhallan ajatukseni byttiavaruuteen. Puh!

Olenhan itsekin diabetessuvuista, isällä diabetes keski-iästä, äidin äidillä diabetes, ja sitä keliakiaa , obesitas etc etc metabolista oireyyhtymää, ja lisäksi olen suomalainen, joten kaikki heimolaistenkin pahat puolet  on varmasti geenistössä. Kun aloitin keliakiadieetin, ohjeet sain vähitellen 1981- 1996- aikoina ja sitten energian tasapainotuksesta sain opit dietetiikan luennolla 1997: Siinä vaiheessa olin kyllä varmaan prediabeteksessa. Minulle oli hyötyä energian tasapainotusohjeista: jakaa ateriat moniin pienempiin osiin vuorokauden aikana ja vähentää yksittäisen  aterian sisältämää energiamäärää. Samoin aloitin verensokerin kontrollit omalla mitarilla ja siitä katsoin että sain pysytettyä verensokerit normaalina, mieluiten aina alle 6. Uos oli korkeampia arvoja, lisäsin jonkin kävelylenkin tai  vähensin  hiilihydraattia seuraavilta aterioilta. Vähensin valkoista sokeria  lopulta ihan WHO:n suosituksia myöten. En katso olevani diabeetikko ja verensokeritkin suostuvat olemaan normaaleja. Minulle on palautunut kyky pystyä olemaan vaikka 24 tuntia syömättä ja juomatta ilman verensokerin laskua. Testaan tuon kyvyn ainakin kerran vuodessa. Aiemmin jouduin n 20 tunnin kuluttua nitroa vaativaan angina pectorikseen, joskus joutuin hypoglykemiaankin, johon piti ottaa hunajaa. Mutta tänä vuonna ei tullut energiavajetta solutasossa. Katson, että tulisi pyrkiä sellaiseen terveyteen,  että ei ole ainakaan 1 vuorokauteen riippuva lisäravinnosta. Siis noin kriisitilanteen varaltakin pitää kohottaa solumetabolista  kuntoa. Veden otto nyt kuitenkin suojaa munuaisia, mutta 24 tunnin vedettömyyskoe toisaalta aktivoi ADH- hormonin ja sekin pitää koettaa ainakin kerran vuodessa aktivoida hormonitasapainon ylläpidossa. Perustan tämän siihen ikivanhaan jom kippur-sääntöön, näen että sillä on terveydellinen merkitys näissä suhteissa. Mutta se 24 vedetöntä ja ravinnotonta tuntia pitää suorittaa aivan fyysisessä levossa, jotta tuo hormonaali vaihdetesti onnistuu. Pidän tätä myös sokeritasapainoon kuuluvana vakauttajana.

Ajatteli siyten muut mitä ajatteli, mutta minä olen ainakin Luojalle kiitollinen siitä että verensokeri on normaalia! Tietysti maksoi hankkia verensokerimittari joskus ja niitä liuskoja tai levyjä, mutta arvostan beetasolun normaalifunktiota. (Täytyy tunnustaa ,että veren sokerini kävi ihan 14,5 mmol/l joskus 1990 luvulla ja putosi joskus aivan 2, 1- 2,9 mmol/l ennen kuin sain dietetiikan kurssilta ohjeita) . En pidä itseäni diabeetikkona, mutta varon rasittamasta beetasoluja, sillä ne ovat olleet rasittuneita joskus 1990-luvulla.Toivon että profylaktinen työ diabeteksen estossa edistyy.  Siitä suunnasta  diabetesmorbiditeetti  on suuresti vähennettävissä.