Pääsignaali beetasolulle on glukoosi, hiilihydraattien hajoituksen lopputuote.
Ihmetyttää sellaiset ravinnot, joissa hiilihydraatti on alennettu aivan olemattomiin ja lisätty esim rasvaa energianlähteeksi, tai proteiinia ylenmäärin. Insuliinireseptori ei saa normaalisignaalia normaaliajassa antaakseen järkeviä määriä insuliinia verenkiertoon beetasoluvasteena liikasokerin "upottamiseen" pois verenkierrosta -kautta kehon , rasvojen, hiilihdyraattien ja proteiinien ri vaiheiden administiraatioon. ja paimennukseen oikeille reiteille. Verenkierrosta upotettu sokeri ei enää signaloi , se on fosforyloitua normaalisti, jos insuliini saa myös normaalisti jatkossa avustaa fosforyloivia entsyymejä. Tosin se glukoosi on kehossa , se ei katoa vaikkase ei näy verensokerina. jos sitä on liikaa yli tarpeen se voi näkyä esim tuoreena neutraalirasvalisänä- jos esim fyysinen aktiviteetti on niukkaa.
Jos hiilihdyraatteja ei ole ateriassa, muiden kuin hiilihydraattien tuoma energia myöhästyttää glukoosin muodostusta veressä ja seuraa sekundäärisesti korkeaa verensokeria, mikä harhauttaa insuliinin primäärisen herkkyyden. Sillä teietty verensokeripitoisuus on jo perusvaatimus aivoill. Insuliinin naapurisolut järejstävä sitä glukoosia vereen kyllä. Sitä voisi sanoa A-solu-diabetekseksi ja siitä tulee pitkittynyttä insuliinin eritystä, joka on suistunut herkän säätelyn raameista.
.
Siten sanotaan että on glukoosi-intoleranssi tai insuliiniresistenssi. Kyllä varmasti.
Miten vikatilanneta voi alkaa purkaa? Aminohappoja johtaa oikeaan vain liikunnalla ja rasvaa johtaa oikeaan alentamalla sen liiallista käyttöä ravinnossa ja tgarkentamalla rasvan laadun. . Ehkä voi saada reversoitua insuliiniherkkyyden - ehkä arvokas ominaisuus perusoskillaatio saadaan takaisin.
Mielestäni C-G. Östensonin kirja tiivistääkin dieettisuositusten kohdalla asian näin:
Elämäntapojen käsittely antamalla ohjeita niukkarasvaisesta ravinnosta kombinoituna ohjeisiin lisätystä fyysisestä aktiviteetista suojaa diabeteksen kehittymiseltä niitä ,joilla on jo glukoosi-intoleranssi.
Miten tätä ihan tvallisesti selittäisi. Minulle tuli tällainen ajatus.
Tavallinen sekaruoka (järkiruokaa muuten) sisältää sopivasti pääenergia-aineita, siinä on proteiinia jokin 10- 20 E% - Luonnostaan ihminen käyttää proteiinia aika tasaisesti samalla tavalla vuodesta toiseen, koska siitä muodostuu se kylläisyyspeptidi syömisen yhteydessä- se on aminohappoketjuja, jotka signaloivat aivoille että nyt ollaan kylläisiä- signaalipeptidissä on rqakenteesa kaikki essentiellit aminohapot joita genomi (DNA) tarvitsee.
.Puhdas proteiini on sitäpaitsi mautonta kuten munanvalkuainen, joten sen käyttö on alitajuista. Se siis ei ole normaalöisti terveelle probleema. Probleema tulee kun joutuu ekonomiseen ahdinkoon tai toisten hoitoon ja toisten tekemälle kustannuseffektiiviselle ravinnolle. ( Tarkoittaa sairaalanälkää tai kroonikkolaitosten potilaiden kalvavaa malnutritiotilaa). tietysti kansojen poikkeustilat ovat aina katastrofi.
Sitten tulee hiilihdyraatit. Niiten suhteen on tosiaan pinnallinen käsitys. Se onkin ainoa mitä ihmiset voivat suoraan jopa mitata verestä ja se maistuu kiellä , varsinkin toisille hyvänä, lapsille karamelleina, linskoina, herkkuina jne. Varsinaisia puhtaita tärkkelyksiä ei sinänsä maista- Tärkkelyksessä ei ole makua. Vasta parissa tunnisa ne ovat glukoosivellinä kehon saatavilla. tärkkelyksen määrä , paino, on ratkaiseva sen antamassa E%.ssa. Se on puhdasta tietoa, se ei masitu sokerilta. Joka ruokapaketti ilmoittaa kyllä sen osuuden elintarvikkesta kuten myös rasvan ja valkuaisen osuuden.
Koska verensokeria voidaan mitata, siitä on tullut suurin ongelma. Ehkä enemmän ongelmaa olisi rasvat, jos ne olisivat noin helposti mitattavissa!
Rasvat- sinänsä jos ne ovat kasvisrasvoja elinarvikkeissa kuten pähkinöissä, siemenissä, palkohedelmissä , luonnonmuodossaan eivät varmaan niin lihavuutta aiheuta, ei myöskään kalarasva. mutta rasvan käsittely kuumennus, grillaus, pilkkoo kaiken terveellisenkin rasvan pätkiin, jotka lasketaan kvoan rasvan joukkoon konformaationsa menettäneinä, jne joten rasvat joita syödään ovat lopulta vain hiiliketjupätkiä, ne eivät ole hiilihydraattipätkiä, koska niitten vesipitoisuus on olematon, niissä ei ole happea, vaikka ne ovat mahtavia polttoainepätkiä, ( kehon halkoja!) varsinkin jos betaoksidaatio toimii hyvin liikunnassa. Ne siis vaativat muokkauksen kehossa ja rasvojen muokkauslinjalla tarvitaan jo insuliinivaikutusta ohjaamassa oikeita teitä ja tienhaaroja.
Jos nyt henkilöt jättävät hiilihdyraatit jotka kantavat sensori signaalia, glukoosia, insuliinia ei saadakaan herkästi ohjaamaan aminohappoja ja hiiliketjuja oikeille teille eikä myöskään sokeripäästä runsasta tarjontaa menemään glykogeenivarastoon, vaan ehkä niitäkin hydroistuneita ja , happipitoisia hiiliketjuja ( hiilihdyraatteja) jää triglyseridiksi ( kovaksi rasvaksi) muodostumaan ja siirtyy sokerialkoholitietä näiski neutraalirasvoiksi. Jonkun mielestä selluliitit täyttyvät jo yhdest ruoasta- sisi glukoosit todella ovat mieluummin neutraalirasvoina kuin menevät energiaksi tai glykogeeniksi. Liikunnalla tässä voi ohjailal ja lisäksi redusoimalla kokonaisenergiaa, ehkä megajoulen verrankin riittää redusoida päivän energiaa. .
Tätä asiaa voi yksinkertaistaa esim valtatieksi, jossa on resurseja kovalle liikenteelle ja monta kaistaa ja työn päättymisen kellonajan jälkeen ( "ateria") lähtee suuri määrä autojen virtaa ( erilasita energiaainetta, ravintoa) valtatielle. Jokaisella on päämäärä oma koti ja aivoissaan tietysti kartta- (aineenvaihdunnan kartta, geneettinen).
Sitten tulee eräs risteys ja sinne menee vasemmalle iso joukko ( esim " proteiinit") Sitten tulee toinen risteys ja sinne menee toinen iso joukko ( esim rasvat) ja sitten suoraa jatkaa vielä yksi joukko ( hiilihydraatit ) ja lopulta yhden kaistan jonona (glukoosi).
Tämä sattuu olemaan linjalla, jossa on ruuhkamittari. Vaikka sensori laskee vain ne autot, se antaa ruuhaksta tietyn tiedon. Kaikkien ei tarvitse mennä samasta kohtaa, jota saa käsityksen liikkeellä olevien autojen kokonasimäärästä. tämä autaa hallinnoimaan ruuhkia.
Jos nyt ajajat haluaisivat välttää sensoria (esim maksun vältön tai jonkin hyödyn takia) tämä vaikuttaisi painetta lopulta koko jräejstelmään ja sensorin merkintä ruuhkasta olisi bias, systeeminen virhe, ja aiheutaisi ensinnäkin heti pidentynyttä aikaa perilletuloihin ja lopulta uudelleen organisoimsien tarpeen että virhe ei pahenna liikennettä.
Insuliinin hhienosäätö on aivan samanlainen järkiluomus joka koettaa soluyhteiskunnan ( kehon ja aivojen) eduksi pitää asianmukaisen energian saannin hyvänä. edellytys on että sen sensoritoimintaa ei haitata. tässä tgarvitaan tiedon lisää kaikesta niistä asiosita, millä ihminen saattaisi kohentaa elintapojaan ja ravintotekijöitään. mutta paljon on kuitenkin on paljon seikkoja, mitkä tiede vähteillen havaitsee. Jos insuliinifunktio ei toimi, ihmistä ei ole yksinkertaisesti. Insuliinin funktio on elintarkeä ihmiskehossa. Diabeetikoiten paljous on tavallaan sitä lääketieteen edistymistä. Ihmisen locus minor resistentiae on beetasaareke. Ihmisen heikko kohta. On varmaa että diabeetikoiden määrä lisääntyy osin vain siksi että lääkeiede kehittyy, mutta osa lisääntymsiestä voi johtua varsinaisesta betasolujen geneetisestäkin heikkenemisedstä kuka ties. Kuitenkaan sukupolvi, jonka betasolu ei toimi, ei pysty elämään ilman korkeaa medisiinistä teknologiaa. yleensä katsotaan glukoosi-intoleranssia mittarina - Betasolufunktiolle voi katsoa vahingoittamattomia diangostisia keinoja. Glukoosirasitus saattaa olla kriitisellä hetkellä vahingoittava koe, jossa vaurioitunut betasolu tulehtuu edelleen.
Vaikka tämä valtatie-esimerkki vähän ontuu tämä esimerkki, niin kun puhun pelkästään biologiasta näen asian näin. Tasapainotetun sekaravinnon syömisestä tulee loogisessa järjestyksessä signaalia , joka lopulta johtaa kuin kvanttien virtana kaikkien ravintoaineiden päätemolekyylit omille metabolisille teilleen eri suuntiin rasittamatta itse glukoosin ( sensorisignaalin) aineenvaihduntaa.
Jos alkaa liikaa manipuloida sensorisignaalin kantajaa, hiilihydyraattien joukkoa, voi tehdä virheitä.
Viisasta on vähentää rafffinoitua sokeria, koska ei keho tarvitse valhesignaalia tästä toksisesta molekyylistä, vaan sitä signaalia, mikä tulee ruoansulatuksen päätemolekyylistä glukoosista. kun tärkkelykset ja monet monimutkaiset hiilihydraatit ovat asianmukaisesti pilkkoutuneita.
Jos antaa valhesignaalin - tuollaisia valmiita di- ja monosakkarideja kuten glukooseja, ne menevät monosakkaridina hyvin nopeasti vereen- ennen kuin tarvetta insulliinista tasapuoliseen kolmen pääenergia-aineen aineenvaihdunnan edistämiseen on edes esiintynyt- se on sellainen hitaampi mylly-
Tulee vain niitä hurjia vaarallisia sokeripiikkejä, joista haitat tulevat. Eihän verenkierrossa ole kuin kai yhteensä puolentoista - sokeripalaa kerralla. En nyt ole tästä määrästä ihan varma.
Tarkka homeostaasi pitää sen pitoisuuden kuin "sähkölangan " ja terveellä ja liikkuvalla ateria ei paljon myrskyllään " lankaa" vipautta ja palautuminen tapahtuu. Minimaalinen oskillaatio tapahtuu tässä funktiossa koko ajan, kun betasolu on terve ja valmiina nopeasti ja herkästi tunnistamaan kohonnutta sokerimäärää veressä. Betasolusaareke on eräänlainen arvokas pacemaker-järjestelmä aivojen eduksi.
On pohdittu mikä olisi järkevin osuus eri energia-aineiden välillä ravinnossa normaalisti.
Jos on epävarma, kannattaa pysytellä 50 E%:n kieppeillä hiilihydraateilla ( kuitupitoisuus hyvänä) , raffinoitu sokeri minimissään, ja itse asiassa valkuaistahan syödään alitajuisestikin 10-20 E% . Rasva maistuu makunystyissä hyvältä , pitää vain katsoa, että ei tuhoa ruoan vaolmsituksessa rasvahappoja pelkiksi hiiliketjupätkiksi ja paistopintamutageeneiksi, jolloin nistä ei ole immuunipuolustukseen eikä rakenteisiin, vaikka kyllä niistä voi tehdä energiapätkää AsetylCoA moniin tarpeisiin. Rasvan suhteen laatu on olennainen seikka. Koska rasvan antama E on suuri jo pienestä painomäarästä, se tarkoittaa itseasiasa: rasvan tietoista niukentamista- sitä ei voi verrata silmämäärällä muihin energialähteisiin, koska 1 g rasvaa antaa 9 kcal ja muista ( hiilihydraateista ja proteiineista) 1 g antaa vain 4 kcal. Nykyajan rasvat ovat erittäin hyvän makuisia, joten on syytä vain järkevästi ottaa niukemmin rasvaa leivän päälle.
.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar