Kantasolut mukaan syövän hoidon strategioihin
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2007;123(4):388
Ihmisen glioblastoomien kantasolumarkkeri CD133 esiintyi jo pari vuotta sitten Mitä
nyt -palstalla (Lisänäyttöä syövän kantasoluluonteesta, Duodecim 2005;121:485) ja
herätti toiveita mahdollisista diagnostisista ja hoidollisista sovelluksista. Kaksi
joulukuun Nature-lehdessä julkaistua tutkimusta lunastaa jo näitä odotuksia.
Bao ym. (Nature 2006;447:756) tarjoavat uskottavan tuntuisen selityksen tunnetulle ongelmalle glioblastoomien radikaalissa sädehoidossa. Kasvaimet reagoivat hyvin tähän toistaiseksi tehokkaimpaan hoitoon mutta uusiutuvat vääjäämättä. Eristämällä CD133-merkkiaineen avulla glioblastooman kantasolut muusta kasvainsolususpensiosta tutkijat osoittivat, että pieni CD133-positiivisten solujen joukko oli merkittävästi säderesistentimpi kuin pääosa kasvaimesta ja aivan ilmeisesti toimi uusiutumisen siemenenä. Nämä solut kykenivät muuta kasvainsolukkoa tehokkaammin korjaamaan sädetyksen aiheuttamat DNA-vaurionsa. Tutkijat osoittivat, kuinka myös kantasolut saatiin tuhotuiksi estämällä spesifisellä inhibiittorilla tähän tarvittavat Chk1- ja Chk2-kinaasit. Estämällä in vivo näiden »checkpoint»-kinaasien toiminta saatiin myös ihmisen glioblastoomaksenograftien sädetyksenjälkeinen uusiutuminen estettyä.
Periaatteessa sama menetelmä saa tukea myös Piccirillon ym. (Nature 2006;447:761) tutkimuksesta. Heidän lähtökohtansa oli keskeisen erilaistumistekijän BMP4:n (bone morphogenetic protein 4) reseptorien löytyminen ihmisen glioblastooman CD133-positiivisten kantasolujen pinnalta. Käsittelemällä eristettyjä kantasoluja BMP4:llä saatiin neuraalinen erilaistuminen alkuun, ja samalla solut menettivät kykynsä toimia kasvaimen siirtäjinä intraserebraalisessa transplantaatiomallissa. Merkittävää oli myös se, että jo syntynyt glioblastoomaksenografti saatiin häviämään BMP4-hoidolla. Tämä oli samalla lisäosoitus ns. erilaistamishoitojen potentiaalisesta tehosta syöpäkasvaimissa.
Äskettäin kaksi ryhmää on osoittanut CD133-positiivisten solujen kykenevän toimimaan myös ihmisen kolorektaalisyövän käynnistäjinä (O'Brien ym. ja Ricci-Vitiani ym., Nature on-line doi:10.1038 n:ot 05372 ja 05384, 2006), joten on ilmeistä, että tulemme vielä kuulemaan lisää näistä kasvainkantasolujen säätelyyn tunkeutuvista perushavainnoista koko ajan kehittyvien syövän täsmähoitojen alueella. -ES
Bao ym. (Nature 2006;447:756) tarjoavat uskottavan tuntuisen selityksen tunnetulle ongelmalle glioblastoomien radikaalissa sädehoidossa. Kasvaimet reagoivat hyvin tähän toistaiseksi tehokkaimpaan hoitoon mutta uusiutuvat vääjäämättä. Eristämällä CD133-merkkiaineen avulla glioblastooman kantasolut muusta kasvainsolususpensiosta tutkijat osoittivat, että pieni CD133-positiivisten solujen joukko oli merkittävästi säderesistentimpi kuin pääosa kasvaimesta ja aivan ilmeisesti toimi uusiutumisen siemenenä. Nämä solut kykenivät muuta kasvainsolukkoa tehokkaammin korjaamaan sädetyksen aiheuttamat DNA-vaurionsa. Tutkijat osoittivat, kuinka myös kantasolut saatiin tuhotuiksi estämällä spesifisellä inhibiittorilla tähän tarvittavat Chk1- ja Chk2-kinaasit. Estämällä in vivo näiden »checkpoint»-kinaasien toiminta saatiin myös ihmisen glioblastoomaksenograftien sädetyksenjälkeinen uusiutuminen estettyä.
Periaatteessa sama menetelmä saa tukea myös Piccirillon ym. (Nature 2006;447:761) tutkimuksesta. Heidän lähtökohtansa oli keskeisen erilaistumistekijän BMP4:n (bone morphogenetic protein 4) reseptorien löytyminen ihmisen glioblastooman CD133-positiivisten kantasolujen pinnalta. Käsittelemällä eristettyjä kantasoluja BMP4:llä saatiin neuraalinen erilaistuminen alkuun, ja samalla solut menettivät kykynsä toimia kasvaimen siirtäjinä intraserebraalisessa transplantaatiomallissa. Merkittävää oli myös se, että jo syntynyt glioblastoomaksenografti saatiin häviämään BMP4-hoidolla. Tämä oli samalla lisäosoitus ns. erilaistamishoitojen potentiaalisesta tehosta syöpäkasvaimissa.
Äskettäin kaksi ryhmää on osoittanut CD133-positiivisten solujen kykenevän toimimaan myös ihmisen kolorektaalisyövän käynnistäjinä (O'Brien ym. ja Ricci-Vitiani ym., Nature on-line doi:10.1038 n:ot 05372 ja 05384, 2006), joten on ilmeistä, että tulemme vielä kuulemaan lisää näistä kasvainkantasolujen säätelyyn tunkeutuvista perushavainnoista koko ajan kehittyvien syövän täsmähoitojen alueella. -ES
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar