Näkökohtia

1 tyypin diabeetikot ovat alkaneet pysyä hengissä 1900-luvulta  niin kauan että voivat saada jälkikasvua. Tähän vaikuttaa insuliinin keksiminen.  Tämä vaikuttaa prevalnessin olemassaoloa   ensinnäkin. On prevalenssi kun on eläviä ihmisiä.  Mikä on otetava huomioon .  Yhä kompromittoidummat genomti tuottavat  tieteen avulla elossa pysyvä.
100 vuotta evoluutiota on hyvin lyhyt aika.
Jos IDDM on geneettinen jasillä geenillä ei ole elänyt ennen 1900-lukua mikä  on saanut  viime aikoina  genomin   epästabilisoitumaan  diabeteksen eduksi.  Tässä voisi olla hyödyksi löytää samanalisia karttoja kuin virusevoluutiosta.
Joka tapauksessa  diabeetikot kuulvuat siihen ryhmään jolle  nykyaika tarjoaa elinaikaa.
samaa ryhmää on monta.
Pernisiöösianemia on ykis näistä ryhmistä, jolle alkoi tulla elinaikaa 1900-luvulla kun injektiomuotoinen b12 keksittiin.
Mutta tämä tauti  taas yleensä  ei ala varhain kuten diabetes, jtoense ei varsinaisesti ole  aivan naloginen.
Jos löytää kaikki ne  taudit joiden kantajat ovat saaneet lisää elinaikaa 1800-luvun keksintöjen takia ja keotaa löytää ytheuistä nimittäjää sille geenijoukolle mikä näiden tautien taustalla on kromosomistossa.
 saataa löytää jonki9n vihjeen  siitä mihin suuntaan   pitää terapia kohdistaa,  geenitasoon,  miljöötasoon,  viraaleihin tekijöihin, entsyymeihin .  Tämä on minusta aika iso palapeli. Siten on tullut myös uusia virusluomuksia ja uusia  virusstruktuureita  muovaamaan genomia. , kuten ajatellaan, epästabiiliin suuntaan. Jos nyt stabiili genomi on olemassa. Joka yksilögenomi on meioottinen uusi kompositio joka voi valiutua  stabiilimmaks tai epästaiilimmaksi .  seuraavan sukupolven kauta sukupovlen vaihtumisessa sinänsä. 

Tilanne ei minusta  nollaan  diabeetikkoon  verrattuna  mitenkään paha.  Se on vain aikamoinen älynnystyröitä hierova haaste.  Sellaista Luoja katsoo ihmsien tarvitsevan.