GLUKAGONI-eritys pankreassaarekkeesta . Vastapainottavan säätelyn häiriö

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27044683

Ups J Med Sci. 2016 Apr 4:1-7. [Epub ahead of print]Glucagon secretion from pancreatic α-cells.

Briant L¹, Salehi A², Vergari E¹, Zhang Q¹, Rorsman P^1,2 Abstract

2-tyypin diabeteksessa on glukoosinsäätely häiriintynyt  siten, että  glukoosin aikaansaama  INSULIININ eritys beetasoluista on häiriintynyt ja myös  hyperglykemiahormonin  GLUKAGONIN  eritys   A-soluista on väärin säätynyt ja tämä viimeksimainittu säätelyllinen vaje  pahentaa hypoinsulinemian  aineenvaihdunnallisia seuraamuksia  ja tätä  tilannetta sekoittaa   edelleen SOMATOSTATIININ  hypersekretio, mikä estää sekä insuliinin että glukagonin eritystä.

GLUKAGONIN  erityksen   arvellaan säätyvän  sekä sisäisin   että parakriinisin mekanismein, mutta kiistanalaista on niiden suhteelliset merkitsevyydet ja tilat, missä ne operoivat. Tärkeää on, että parakriininen ja  sisäinen säätelymalli eivät  sulje toisiaan  pois, sillä  ne voivat operoida  rintarinnan kontrolloidessaan glukagonin eritystä. 

Uudella tutkimuskeinollaan tiedemiehet ovat analysoineet alfasolun (A-solun)  elektristä aktiivisuutta ja selvittäneet prosesseja, jotka ovat GLUKAGONIN  erityksen  aineenvaihdunnallisen säätelyn taustalla.  Heidän analyysinsä viittaavat siihen, että 
SOMATOSTATIININ  (SST)  basaalinen hypersekretio ja /tai somatostatiinireseptoreiden (SSTR)  lisääntynyt aktiivisuus 
selittää sen  säätelyllisen vajeen, mikä ilmenee hypoglykemiatiloissa 
 ja lisäksi  fysiologisesti epäasianmukainen GLUKAGONIeritys stimuloituu  hyperglykemiassa, joka diabeetikolla vallitsee.

Sen takia tutkijaryhmä suosittelee parakriinisten ja rauhassolun  sisäisten mekanismien interaktioitten  tutkimista, sillä  kokonaisnäkemys näistä  prosesseista antaisi paremman kuvan A-solun glukakonin erityksen säätelystä, kuin erillisten yksityiskohtien tutkiminen.

• Type 2 diabetes involves a ménage à trois of impaired glucose regulation of pancreatic hormone release: in addition to impaired glucose-induced insulin secretion, the release of the hyperglycaemic hormone glucagon becomes dysregulated; these last-mentioned defects exacerbate the metabolic consequences of hypoinsulinaemia and are compounded further by hypersecretion of somatostatin (which inhibits both insulin and glucagon secretion).

•   Glucagon secretion has been proposed to be regulated by either intrinsic or paracrine mechanisms, but their relative significance and the conditions under which they operate are debated. Importantly, the paracrine and intrinsic modes of regulation are not mutually exclusive; they could operate in parallel to control glucagon secretion.

•  Here we have applied mathematical modelling of α-cell electrical activity as a novel means of dissecting the processes that underlie metabolic regulation of glucagon secretion. Our analyses indicate that basal hypersecretion of somatostatin and/or increased activity of somatostatin receptors may explain the loss of adequate counter-regulation under hypoglycaemic conditions, as well as the physiologically inappropriate stimulation of glucagon secretion during hyperglycaemia seen in diabetic patients. 
• We therefore advocate studying the interaction of the paracrine and intrinsic mechanisms; unifying these processes may give a more complete picture of the regulation of glucagon secretion from α-cells than studying the individual parts.

KEYWORDS: diabetes; electrophysiology; experimental diabetes; glucagon; intrinsic mechanisms; pancreatic alpha-cells; paracrine

(Kommentti: Aiemmin olen kutsunut tätä häiriötä "A-soludiabetekseksi"  viitaten A-soluhäiriötilaan, mikä tila on  oire  vastapainottavan säätelykyvyn heikentymisestä vielä kun ei olla  beta-solutuhon irreversibelissä  vaiheessa,   ja tila voi olla  reversibeliä, kun  se havaitaan  ajoissa  ja voidaan välttää diabetes, jos  asia otetaan huomioon.  Dietäärisedsti voidaan mm.  vähentää A-solu secretagogeja (rasva, liha)    ja  alentaa glukoosirasitusta, pitää  dieetin energia-annokset  pieninä ja  tiheinä mieluummin kuin suurina ja harvoina. - ja ylipäätänä ajatella betasolujaan kuin "tulevaisuutensa  hentoa taimea"- ehkä kehonsa heikointa linkkiä.

. Muistiin  8.4.2016 

Päivitys 16.11. 2016