Öisen hypoglykemian estämisestä diabeetikolla

 Sain tietää tästä yöhypoglykemian estämiskeinosta  raakatärkkelyksellä, kun luin dietetiikkaa Göteborgissa. Tää on Mete Axelsonin tutkimustyöstä abstrakti, joka käsitelee  diabeteksessa yönaikaista ja postbrandiaalista aineenvaihduntaa.  Erityisenä kohteena on lipidi-intoleranssi ja toisen aterian vaikutus.

http://diabetolognytt.se/aterkommande/disp5_99.html

 NOCTURNAL AND POSTPRANDIAL METABOLISM IN DIABETES MELLITUS

with special reference to lipid intolerance and the second meal effect By Mette Axelsen, Lundberg Laboratory for Diabetes Research, Institute of Internal Medicine, Sahlgrenska University Hospital, S-413 45 Göteborg, Sweden

Tiivistelmä, ABSTRACT

Diabetes mellitus on nopeasti lisääntyvä koko maailmaa käsittävä terveysongelma.   Nykyaikaisella tehostetulla  hoidolla  voidaan kuitenkin  estää tai ainakin viivyttää sekä 1- että 2- tyypin diabeetikoiden mikrovaskulaarisia komplikaatioita. Mutta kuitenkin tehostettuun 1-tyypin diabeteksen  hoitoon liittyy lisääntynyt riski vakavasta öisestä hypoglykemiasta. 

Sen sijaan  2-tyypin diabeteksessä on päinvastoin  pääasiallinen ongelma paastohyperglykemiasta eikä hypoglykemiasta. Yksi syy tähän on se, että plasman yönaikainen vapaitten rasvahappojen pitoisuus on koholla ja  vahvistaa maksan glukoosituotantoa.  Noin 40%:lla näistä potilaista on  osoitettavissa makroangiopatiaa jo taudin alkuvaiheessa.  Sentakia on kriittisen tärkeää määritellä kardiovaskulaarisen taudin   varhaiset riskitekijät ja kehittää tehokkaita strategioita sekä makrovaskulaaristen että mikrovaskulaaristen komplikaatioiten  estämiseksi. 

 Tässä  tutkimuksessa  arvioidaan  niitä mahdollisia edullisia vaikutuksia, mitä  nukkumaanmenohetkellä nautitusta  hitaasti sulavasta hiilihydraatista (keittämättömästä maissitärkkelyksestä,Maizena)  on  yön ja aamun postbrandiaaliseen (aamaterian jälkeiseen)  verensokeritasapainoon ja rasvapitoisuuksiin  1- tyypin ja 2- tyypin diabetesta potevilla henkilöillä. Tutkittiin myös insuliiniherkkyys ja postprandiaaliset triglyseridit ( TG, neutraalirasvat) terveiltä nomoglykemisiltä yksilöiltä, joilla kutienkin oli massiivinen perinnöllisyys  2-typin diabeteksen suhteen. 

 Nukkumaanmenohetkellä nautitulla keittämättömällä  maissitärkkelyksellä ( varovasti kylmään veteen sekoitetulla, ettei tärkkelysjyväset mekaanisesti hajoa ennenaikaisesti) oli  ajallisesti samantapainen huippuvaikutus öiseen verensokeriin kuin  NPH insuliinilla, siis vaikutus tulee yli  4 tunnin jälkeen.
Kun  1-tyypin diabeetikoille annettiin 20 grammaa maissitärkkelystä (Maizena)  nukkumaan menohetkellä  ( 0.3 grammaa maizenaa  painokiloa kohden  lasillisessa kylmää vettä)  havaittiin, että  öiset hypoglykemiat  vähenivät 70% ilman että  HbA1c muuttui tai rasvojen  paastoarvot muuttuivat.
2-tyypin diabeetikoilla tämä sama määrä keittämätöntä  maissitärkkelystä vesilasissa   nukkumaanmenon aikana  johti  insuliinin  eritykseen ja  vapaitten rasvahappojen  alenemiseen. Tähän liittyi parantuneita paastosokerinarvoja  ja parempaa aamiaisen jälkeistä  glukoositoleranssia, mikä  vastasi yönjälkeistä toisen aterian efektiä.  Samaa vaikutusta ei saatu aikaan , jos annetiin nopeita  hiilihydraatteja. Insuliinineritys-vastekin aamiaisella  näytti myös kohentuvan.  Mutta päinvastoin postprandiaalinen lipemia ( verenrasvat) ei  parantunut, ilmeisesti siksi , että insuliiniresistenssi ei väistynyt.
 Johtopäätöksenä:
 Nukkumaanmenonaikaan nautittu keittämätön tärkkelys näyttää olevan  sopiva keino, millä voi balansoida  NPH-insuliinin vaikutusta ja täten estää öisiä hypoglykemioita tehokkaasti hoidetussa 1- tyypin diabeteksessa.
Lisäksi   tällainen öisen plasmainsuliinin ja vapaitten rasvahappojen pitoisuuden modulointi  hitaasti vapautuvalla maissitärkkelyksellä saattaa parantaa  aamun glykemistä kontrollia, mahdollisesti tämä johtuu helpotuksesta beetasolulle, kun vapaiden rasvahappojen lipotoxinen vaikutus  on vähäisempi. 
Havainto 2-tyypin diabeteksen perinnöllistä rasitusta omaavien  terveiden yksilöiden  lipidi-intoleranssista on merkitsijä aterogeenisestä lipidiprofiilista, joka ilmeisseti voi olla olemassa kauan ennenkuin glukoositoleranssi huononee.
Avaintermit. Diabetes, ensimmäisen asten sukulaisuus, öinen, aterianjälkeine, glukoosi, triglyseridi, aineenavihdunta, vapaa rasvahappo(FFA) , insuliini, insuliiniresistenssi, C-peptidi, hiilihydaatti.

• Diabetes mellitus is a rapidly growing global health problem. Modern, intensified therapy prevents or delays the microvascular complications in both Type 1 and Type 2 diabetic patients. However, intensified insulin therapy in Type 1 diabetes is associated with increased risk of serious nocturnal hypoglycemia. In contrast, fasting hyperglycemia, rather than hypoglycemia, is a major problem in Type 2 diabetes. One reason for this is that the nocturnal plasma free fatty acid (FFA) levels, which enhance the hepatic glucose production, are elevated. Around 40% of these patients have established macroangiopathy already at the onset of the disease. Thus, it is critically important to define early risk factors for cardiovascular disease and that effective stategies for the prevention of both macrovascular and microvascular complications are developed. 

• The present study evaluated the potential beneficial effects of bedtime ingestion of a slowly digestible carbohydrate (uncooked cornstarch) on nocturnal and morning postprandial blood glucose control and lipid levels in Type 1 and Type 2 diabetic patients. Insulin sensitivity and postprandial triglyceride (TG) levels were also studied in healthy, normoglycemic individuals with a massive heredity for Type 2 diabetes.

•  Bedtime uncooked cornstarch exhibited a lente release profile, the peak effect on nocturnal blood glucose being similar to the peak effect of NPH insulin, ie, after ~4 hrs. In Type 1 diabetics, bedtime ingestion of ~20 g of cornstarch led to a 70% reduction of nocturnal hypoglycemia without altering HbA1c or fasting lipid levels.
•  In Type 2 diabetes, bedtime uncooked cornstarch ingestion led to sustained nocturnal insulinization and FFA suppression. This was associated with improved fasting blood glucose levels and glucose tolerance after breakfast, consistent with an overnight second-meal effect.  The same effect was not obtained with similar amounts of rapid carbohydrates. The insulin secretory response during breakfast also tended to be improved. In contrast, the postprandial lipemia was not improved, probably because insulin resistance was not alleviated.

•  It was also demonstrated, for the first time, that normoglycemic and normolipemic first-degree relatives of Type 2 diabetic patients, exhibit lipid intolerance in that the postprandial TG response to a fat-rich meal was ~50% higher.  Tämä viitaisi siihen, että  jo siinä vaiheesa on aterogeenistä lipidikirjoa.  This, in turn, suggests that an atherogenic lipid profile is present already at this stage.

 In conclusion, bedtime ingestion of uncooked cornstarch seems to be a feasible tool to balance the effect of NPH insulin and, thus, to prevent nocturnal hypoglycemia in intensively treated Type 1 diabetic patients. Moreover, modulation of nocturnal plasma insulin and FFA levels by slow-release cornstarch can improve the morning glycemic control, possible due to relief of the "lipotoxic effect" of FFA on the ß-cell. The finding of a lipid intolerance in healthy subjects with massive heredity for Type 2 diabetes is a marker of an atherogenic lipid profile which obviously can be present long before glucose tolerance is impaired. Key words: diabetes, first-degree relatives, nocturnal, postprandial, glucose, triglyceride, metabolism, free fatty acids (FFA), insulin, insulin resistance, C-peptide, carbohydrates

ISBN: 91-628-3492-4. Göteborg 1999.
Suomennosta  11.4. 2016