Haimasolusaarekkeitten solutyypit ja peptidit

Haimasaareke eli Langerhansin saareke on haimassa sijaitseva solujen ryhmä.
Saarekkeet koostuvat kollageeniverkon kannattelemasta ryhmästä erittäviä soluja ja suuresta määrästä pieniä verisuonia, fenestroituja kapillaareja.
Saarekkeiden solut tuottavat muun muassa verensokerin säätelyssä tarvittavia insuliinia ja glukagonia. Saarekkeet käsittävät 1–2 % haiman tilavuudesta.  Terveellä aikuisella on haimassaan noin miljoona saareketta eri puolilla elintä.
Saarekkeista on tunnistettu kuusi erilaista solutyyppiä,
 joista enemmistön muodostavat insuliinia tuottavat beetasolut (70 %),
 glukagonia tuottavat alfasolut (15–20 %)
ja somatostatiinia (SST) tuottavat deltasolut (5–10 %).
 Osa soluista voi tuottaa useampiakin hormoneja.
 Vähiten eli noin 1 % on F-soluja (PP-solut), jotka erittävät haimapolypeptidiä.
 Eri solutyypit ovat jakautuneet sekaisin saarekkeessa toisin kuin esim. jyrsijöillä.
 Kaikilla soluilla on yhteys kapillaarisuoniin.

 

Diabetesfaktaa 2015 Ruotsista . Kansainvälinen ennuste

• Incidens och prevalens
• Det finns cirka 50 000 personer i Sverige som har typ 1-diabetes och varje år insjuknar cirka 700 barn i åldrarna 0–14 år. Den årliga incidensen i ålders-gruppen har ökat under många år men nu planat ut, och 2012 var den 40 per100 000 barn.
• Prevalensen är cirka 350 per 100 000 barn. I åldrarna 15–34 år insjuknar cirka 400 personer per år [11]. 
• Cirka 53 000 personer födda utanför Norden har diabetes som behandlas med läkemedel och många har sitt ursprung i länder där diabetes ökar epidemiskt [12].
• Typ 1-diabetes behandlas företrädesvis med insulin.
• Det finns drygt 400 000 personer som har typ 2-diabetes. Det innebär att 85–90 procent av samtliga personer med diabetes har typ 2, var av cirka 80 procent behöver behandling med läkemedel i tablettform eller insulin som ges som injektion. 
• Andelen patienter som använder läkemedel mot diabetes har ökat sedan 2011 års rapport och det beror bland annat på att läkemedel sätts in tidigare och att överlevnaden med diabetes har blivit bättre. De senaste åren har inte incidensen av typ 2-diabetes ökat trots att en större andel i befolkningen har övervikt och fetma.
•  Fler tycks leva längre med diabetes i dag jämfört med tidigare och det gör att den totala prevalensen i landet nu uppskattas vara cirka 5 procent för kvinnor och 7 procent för män [13]. 
• Den vanligaste dödsorsaken vid diabetes är hjärt-och kärlsjukdom, men vissa vanliga cancerformer såsom bröstcancer och tjocktarmscancer förekommer oftare om en person har diabetes. (Källa: Socialstyrelsen http://www.socialstyrelsen.se/Lists/Artikelkatalog/Attachments/19697/2015-2-6.pdf

Koska Ruotsissa on paljon maahanmuuttajia, kansainvälinen statistiikka on merkitsevää sillä se heijastuu tänne.  Diabetes lisääntymään päin.

•  Internationell utblick Globalt uppskattas att vuxna med typ 1-diabetes utgör 5–10 procent av alla personer med diabetes. De flesta länder har studier på personer med typ1-diabetes upp till 15-årsåldern. Efter denna ålder blir det dock svårt att se skillnader mellan typ 1-respektive typ 2-diabetes och därmed beräkna förekomsten, eftersom även typ 2-diabetes kan behandlas med insulin. 
• Dessutom kan typ 1 hos vuxna uppträda som typ 2, vilket innebär att blodglukosvärdena långsamt försämras för att slutligen göra patienten helt insulinberoende. Denna typ av diabetes kallas LADA (latent autoimmune diabetes mellitus in adults).
• Internationella diabetesfederationen (IDF) har uppskattat att det i världen 2013 fanns cirka 382 miljoner människor med diabetes i åldersgruppen 20–79 år. Av dem hade 90–95 procent typ 2-diabetes. Troligtvis kommer detta antal att öka med cirka 55 procent fram till år 2035 så att 592 miljoner då kommer att vara drabbade.
•  De största ökningarna väntas i Afrika (109 pro-cent), Sydostasien (71 procent) och Mellan-och Sydamerika (60 procent). I Europa väntas ökningen bli 22 procent, vilket innebär att 69 miljoner européer kommer att ha diabetes år 2035 
• KÄLLA: 20 NATIONELLA RIKTLINJER–UTVÄRDERING 2015-DIABETESVÅRD SOCIALSTYRELSEN

Miten kansallisia suuntalinjoja seurataan Ruotsissa. Arvio (Tässä: painopisteenä: jalkahoito*)

Resultatet av utvärderingen av följsamheten till de nationella riktlinjerna för diabetesvården presenteras i två rapporter. Denna rapport sammanfattar det viktigaste från utvärderingen och innehåller Socialstyrelsens rekommendationer och bedömningar.

• Ladda ner
• Beställ
• Visa varukorgen

Korrigerad 2015-06-01: Diagram B2.2, C1.2, D1.2 och D2.2 har korrigerats i åldersgrupperna.
OBS! Den nedladdningsbara filen är korrekt.

Rättelseblad till den tryckta rapporten

Sammanfattning

Socialstyrelsen har utvärderat diabetesvården med utgångspunkt i Socialstyrelsens nationella riktlinjer från 2010 och 2015. Utgångspunkten har även varit de förbättringsområden som framkom i utvärderingen av diabetesvården från 2011.

Utvärderingen visar att flera av rekommendationerna i riktlinjerna har fått genomslag i verksamheterna, bland annat som underlag för vårdprogram, läkemedelsterapirekommendationer eller som underlag för andra beslut.

Men utvärderingen visar också att det finns ett antal förbättringsområden inom såväl landstingen och regionerna som kommunerna, där hälso- och sjukvården behöver lägga ytterligare kraft för att i ännu högre grad följa riktlinjerna samt att framöver även uppnå de målnivåer som Socialstyrelsen fastställt för vissa indikatorer.

Förbättringsområden för landsting och regioner

Svensk diabetesvård visar i de flesta fall positiva resultat och trenderna tyder på stadig förbättring, både för sjukvårdens processer och för dess resultat.

Resultaten är sämre inom vissa områden där sjukvården och patienten behöver ha en mer fördjupad, frekvent och varaktig kontakt. Exempel på detta är att utvärderingen visar på bristande måluppfyllelse för HbA1c-värden (långtidsblodsocker) och blodtryck, något som kan få långsiktiga negativa konsekvenser. Dessutom visar resultaten på otillräckliga insatser från hälso- och sjukvården för att stimulera patienterna till ökad fysisk aktivitet och rökstopp. Resultaten i rapporten pekar även på betydande skillnader mellan landstingens diabetesvård både vid medicinkliniker och i primärvården.

Socialstyrelsen har i utvärderingen identifierat följande förbättringsområden för landstingen och regionerna, baserat på de nationella riktlinjerna:

• Minska andelen personer med diabetes som har ett HbA1c-värde över 70 mmol/mol.
• Minska andelen personer med diabetes som har ett blodtryck över 140/85 mmHg.
• Öka andelen personer med diabetes som regelbundet och minst tre gånger per vecka är fysiskt aktiva.
• Minska andelen rökare bland personer med diabetes.
• Öka andelen personer med diabetes som årligen genomgår en fotundersökning*.
• Öka andelen personer med diabetes som genomgår en ögonbottenundersökning.
• Öka andelen personer med diabetes som får förebyggande åtgärder mot karies och parodontit.
• Öka förekomsten av kulturanpassad utbildning.
• Öka förekomsten av gruppbaserad utbildning till personer med typ 2-diabetes inom primärvården.
• Öka andelen diabetessjuksköterskor med utbildning i pedagogik vid sjukhusmottagningarna.
• Förbättra samverkan kring multidisciplinära fotteam* för att patienter med fotproblem ska få ett kvalificerat omhändertagande.
• Öka stödet till fysisk aktivitet med hjälp av kvalificerade rådgivande samtal.
• Öka stödet till rökstopp med hjälp av kvalificerade rådgivande samtal.

Förbättringsområden för kommuner

Socialstyrelsen har identifierat följande förbättringsområden för kommunernas hälso- och sjukvård när det gäller diabetesvård:

• En höjd utbildningsnivå inom diabetes för samtlig personal som vårdar personer med sjukdomen.
• Regelbundna fotkontroller och möjlighet till preventiv fotvård.

Ökat läkemedelsuttag i enlighet med riktlinjerna

Sedan 2010 ökar antalet personer som tar ut glukossänkande läkemedel, och det tyder på att landstingen följer rekommendationerna i riktlinjerna om förbättrad glukoskontroll. Den största delen av läkemedelsförskrivningen utgörs av etablerade läkemedel som använts i decennier i svensk diabetesvård.

Ny utvärdering inom några år

Socialstyrelsen kommer inom några år att utvärdera diabetesvården på nytt och då följa upp resultaten från denna rapport. Myndigheten kommer främst att fokusera på de förbättringsområden som identifierats, men även andra indikatorer kommer att följas upp. Målsättningen är att hälso- och sjukvården ska kunna använda rapporterna som en utgångspunkt i arbetet med att ytterligare förbättra diabetesvården.

Dölj sammanfattningen

Diabeteksen kokonaisvaltaisen hoidon ja prevention suuntalinjoja Ruotsissa. Ennaltaehkäisevän jalkahoidon tilanne

http://www.socialstyrelsen.se/publikationer2015/2015-2-1
Alkusana
 http://www.socialstyrelsen.se/Lists/Artikelkatalog/Attachments/19697/2015-2-6.pdf
Ennaltaehkäisevän jalkahoidon tilanteen  osalta tilastoa Ruotsista:
Preventiivisen jalkahoidon tarjonta on katavinta   parhaimmillaan Gotlannissa   tiimityö toimii taas parhaiten  Södermanlannissa. Siis  ennaltaehkäisevassa jalkahoidossa on kehittämisen varaa.

 Endast 28 procent av kommunerna och stadsdelarna anger att de erbjuder preventiv fotvård till sina boende med diabetes (diagram 3.8), och färre än hälften anger att de har tillgång till ett multidisciplinärt fotteam.Gotlands län med en enda kommun erbjuder preventiv fotvård till alla med diabetes men har inte tillgång till något multidisciplinärt fotteam. I fyra län (Gävleborg, Halland, Västernorrland och Örebro) angesatt de inte erbjuder preventiv fotvård i någon av sina kommuner (diagram 3.9) och att tillgången till multidisciplinära fotteam är liten. Endast Södermanlands län har full tillgång till multidisciplinära fotteam i samtliga kommuner..

Diabetekseen liittyvästä munuaistaudista näkökohtia (2008 käypähoitosuosituksissa)

Asioita jotka tässä yhteydessä ovat olennaisia: 

ACE:n estäjien ja sartaanien vaikutus munuaistoiminnan heikkenemiseen.. ACE:n estäjän ja ATR:n salpaajan kombinaatio mikroalbuminurian vähentämisessä.

Glukoositasapainon osuus diabeettisen nefropatian ilmaantumisessa.

Kohonneen verenpaineen vaikutus nefropatian progressioon.

Kokonaisvaltaisen hoidon hyöty mikroalbuminuriapotilailla.

Lipidien merkitys diabeettisen nefropatian kannalta.

Mikroalbuminuria ja kardiovaskulaarikuolleisuus.

Mikroalbuminuria kokonaismortaliteetin riskitekijänä aikuistyypin diabeetikoilla. Mikroalbuminurian ehkäiseminen tyypin 2 diabeetikoilla.

Mikroalbuminurian esiintyvyys diagnoosihetkellä.

Mikroalbuminurian seulontamenetelmä.

Munuaisfunktion vuosittainen arviointi nefropatian etenemisen toteamiseksi.

Munuaisten toiminnan (GFR) arviointi laskennallisten kaavojen avulla.

Määritysrajaa matalampien virtsan albumiinipitoisuuksien ennustevaikutus.

Nefropatian seulonnan ajoitus tyypin 1 diabeetikoilla.

Nefropatian seulonnan ajoitus tyypin 2 diabeetikoilla.

Proteiinirajoitus diabeettisen munuaissairauden hoidossa.

Sokeritasapainon osuus diabeettisen nefropatian progressiossa.

Tupakoinnin lopettamisen merkitys..

Tupakoinnin osuus diabeettisessa nefropatiassa.

Vaskulaaritapahtumien riskin kasvu proteinurian lisääntyessä. Virtsan albumiini/kreatiniini-suhde mikroalbuminurian diagnostiikassa.. Virtsan albumiininerityksen seuranta hoidon tehostamisen jälkeen.. Diabeettinen nefropatia, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot.. Mikroalbuminuria on munuaisfunktion heikkenemisen varhainen merkki.. Milloin on syytä epäillä nefropatian taustalla muuta munuaissairautta kuin diabeettista nefropatiaa ja harkita biopsiaa.. Vuosittaiset siirtymät nefropatian eri vaiheissa ja kuolleisuus UKPDS-tutkimuksen mukaan.. Diabeettisen nefropatian luonnollinen kulku ajan funktiona..

Original link path: /web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50060
Open archive

Title: Suositus - Käypä hoito 2008

Jalkahoidon tärkeydestä diabeteksessa (Artikkeli 2014 Käypähoitosuosituksista Suomesta)

Title: Suositus - Käypä hoito Diabetekseen liittyvistä jalkaongelmista

Descriptive info: Lyhyt tiivistelmä englanniksi.

. Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat, kuten krooniset haavat ja amputaatiot, ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma ja sairauskulujen aiheuttaja.. 

 Nilkan yläpuolisista amputaatioista puolet tehdään Suomessa diabeetikoille, ja yli puolet näistä olisi ehkäistävissä varhaisella puuttumisella jalkaongelmien taustatekijöihin ja hoitamalla jo syntyneet jalkaongelmat hyvin..

 Riskitekijät.

 Jalkahaavojen tärkeimmät syyt ovat neuropatia ja iskemia..

 Diabeetikoista alaraajojen neuropatiaa esiintyy noin kolmanneksella ja tukkivaa valtimotautia noin neljänneksellä..

 Jalkaongelmien syntyä edistävät myös diabeteksen huono hoitotasapaino, sopimattomat jalkineet ja jalkojen puutteellinen hoito.

 Merkittävimmät haavariskin aiheuttajat ovat neuropatiasta johtuva suojatunnon puutos ja aiempi alaraajan amputaatio..

 Haava- ja amputaatioriskiä lisäävät 

 myös retinopatian (silmän verkkokalven sairaus) aiheuttama näkövammaisuus, nefropatia (munuaissairaus)   ja erityisesti siihen liittyvä dialyysihoito, tukkiva valtimotauti, miessukupuoli.. sekä tupakointi..

 Jalkojen tutkiminen ja jalkariskin arviointi..

 Jalkariski arvioidaan säännöllisesti käyttämällä riskiluokitusta, joka ennustaa jalkahaavan ja amputaation ilmaantuvuutta.. ja jopa kuolleisuutta.. Kliininen tutkimus tulee tehdä vähintään kerran vuodessa . Erityishuomio tulee kohdistaa riskiluokkien 2–3 potilaisiin, joilla valtaosa ongelmista esiintyy.

 Neuropatia arvioidaan monofilamenttitestillä ja verenkierto ensisijaisesti sykepalpaatiolla..

 Jalan rakenne ja kuormitusmuutokset arvioidaan iholöydöksien (känsät, kovettumat), jalan painannekuvan (pedogrammi), jalan liikkuvuuden ja akillesjänteen kireyden avulla..

Jalkaongelmien hoito

 Alaraajahaavoja ehkäisevät toimenpiteet kohdistetaan riskiryhmiin, erityisesti potilaisiin, joilta puuttuu jalkojen suojatunto.  Potilaan motivointi sekä opastus jalkojen omahoitoon ja seurantaan on olennaista.. Kevennyshoidoilla, jotka poistavat painetta ja hankausta jalan kuormituskohdista, voitaneen ehkäistä diabeetikoiden jalkahaavoja..
Jalan virheasennon konservatiiviseen perushoitoon kuuluvat opastus  ...   ja yritys estää haavan uusiutumista..
Iskemia  (kudosverenkierrollinen hapettomuus) heikentää haavan paranemista, joten verenkierron riittävyys tulee aina varmistaa ja tarvittaessa turvata valtimokirurgisin toimenpitein..
 Ylipainehappihoito saattaa vähentää nilkan yläpuolisen amputaation tarvetta haavoissa, joihin liittyy infektio tai iskemia..
Pieniannoksinen pienimolekyylinen hepariini saattaa edistää haavan paranemista diabeetikoilla, jos mahdollisuutta valtimoverenkierron kirurgiseen korjaukseen ei ole.. ), mutta haava tarkistetaan riittävän usein infektion havaitsemiseksi..
 Haavaa ympäröivä kallus (kovettuma) ja haavassa oleva nekroottinen (kuoleutunut)  kudos poistetaan..
 Myös kirurgisella revisiolla voidaan puhdistaa haavaa..
Mikrobilääkehoito on aiheellinen vain, jos jalassa on kliininen infektio..
 Infektion vaikeusaste ratkaisee mikrobilääkkeen valinnan..
 Keskivaikeassa ja vaikeassa (septisessä) jalkainfektiossa arvioidaan välittömän kirurgisen hoidon tarve.. Syvässä jalkainfektiossa välitön kirurginen hoito saattaa vähentää nilkan yläpuolisten amputaatioiden tarvetta.. Charcot’n jalka on vaikea, usein pysyvään virheasentoon ja jopa jalan amputaatioon johtava diabeettisen neuropatian komplikaatio.. Hoito (jalan lepo, immobilisaatio ja varaamattomuus) tulee aloittaa jo sitä epäiltäessä..
 Diagnostiikka on haastavaa.. Se perustuu kliinisten löydösten ohella natiiviröntgen- ja magneettikuvauslöydökseen.. Yksittäistä diagnostista menetelmää ei ole.. Hoidon järjestäminen, vaikuttavuus ja seuranta..
 Moniammatillinen yhteistyö ja tehokas hoitoketju ehkäisevät diabeetikon jalan kudosvaurioita ja amputaatioita.. Avainasioita ovat riskiluokittelu, moniammatillinen yhteistyö, toimivat kohdennetut jalkahoitopalvelut ja vuosittaisten amputaatiomäärien seuranta toiminnan tuloksellisuuden arvioimiseksi..

 Tapani Ebeling (puheenjohtaja).. Elina Heikkilä (Käypä hoito -toimittaja).. Liisa Hiltunen.. Vesa Juutilainen.. Mari Kanerva.. Heikki-Jussi Laine.. Mauri Lepäntalo.. Hanneli Saarikoski.. Timo Sane.. Erkki Tukiainen.. Annikki Vaalasti.. Kirsi Valve.. kht00095..

Arkistoartikkeli vuodelta 2014
Original link path: /web/kh/suositukset/suositus?id=kht00095&suositusid=hoi50079
Open archive

Lipidiaineenvaihdunnan taustalla oleva monifaktorietiologia (Thesis 19.2. 2016), Tanisyytit

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/41238

ISBN 978-91-628-9724-6(print), (-.....25-3, e-pub)

Frerik Anesten. IL-6  (Interleukin 6) and GLP-1 in body fat regulating parts of the CNS in healthy mice.

Väitöstilaisuus 19.2. 2016 klo 9-12. Vastaväittäjänä professori Wolfgang Langhans, I.f. Lebensmittelwissenschaft /Ernährung/Gesundheit.Eldgenössische Technische Hochschule Zürich, Switzerland.

Ruotsalaisesta   yhteenvedosta  suomennosta:

(Populärvetenskaplig sammanfattning)

Lihavuus on kasvava ongelma meidän aikamme  länsimaissa.  Onhan evoluution aikana ollutkin erittäin tärkeää, hengissäpysymisen kannalta, että  keholla on  kyky varastoida ylimääräinen energia rasvana ( energiapankkina), mutta meidän  nykyaikaisessa yhteiskunnassamme tästä kehon kyvystä  tallentaa (ylimääräinen hyvä)  onkin tullut rasite. Tutkijoiden on onnistunut edetä jonkin verran lihavuuden ongelman ratkaisun polulla, mutta jäljellä on luultavasti pitkä tienpätkä  ennekuin ymmärrämme ongelman monimutkaisuuden. 

On kauan aikaa koetettu löytää "lihavuuden geeni", joka johtaisi  meissä lihavuuden kehittymiseen.  luultiin lihavuuden ongelmaan löydetyn jo ratkaisun, kun havaittiin leptiinin geeni. Leptiini on hormoni, jota rasvakudos erittää,   ja  se stimuloi esiin kylläisyyden tuntemusta.  Ikävä kyllä osoittautui, että lihomisen   ohella leptiiniherkkyys väheni, joten  se osoittautui parannuskeinona tehottomaksi. Tähän mennessä  vaikuttaa siltä, että suurinta osaa lihavuudesta aiheuttaa usean eri geenin välinen yhteisvaikutus sekä meidän länsimainen ravintorikas ympäristömme. 

Tässä väitöstyössä keskitytään yhteen hormoniin ja yhteen sytokiiniin,  jotka  toivottavasti yhdessä voivat  valaista meille pienen  osan lihavuuteen kuuluvasta  "palapelistä".  pääasiassa  GLP-1- hormonia erittyy suolesta ja haimasta (pancreas)  aterian jälkeen, mutta  sitä valmistuu myös aivorungossa.  GLP-1 hormonin analogia (Ex4)  käytetään nykyään 2- tyypin diabeteksen vastaisena lääkkeenä. Yhtenä  sivuvaikutuksena tästä Ex4 lääkkeestä on joillain potilailla havaittu marginaalista painonlaskua.  Tämä väitöstyö tutkii niitä mekanismeja, joilla EX4 ja GLP-1 aivoissa (sentraalisesti)  vaikuttavat   ruoanoton vähentämistä. 

Aivoissa esiintyvällä GLP-1 hormonilla  vaikuttaa näiden tutkimusten mukaan olevan läheistä yhteisvaikutusta sytokiiniin  interleukiini 6 (IL-6). Tämä sytokiini IL-6 tunnetaan parhaiten osuudestaan tulehdukseen ja autoimmuunisiin reaktioihin.  Aiemmin on osoitettu, että  IL-6-poistogeeniset hiiret kehittyvät aikuisena  lihaviksi.  Tutkijoitten nyt hankkimien tietojen mukaan aivoissa esiintyvät   IL-6 ja GLP-1 yhteisvaikutuksellaan  vähentävät ravinnonottoa ja sitä kautta vähentävät kehonpainoa. 

 Mielenkiintoinen solutyyppi, tanisyytit (tanycytes), verhoavat aivojen kolmannen kammion ( III ventrikkeli) pohjaa. Nämä solut toimivat eräänlaisina ovenvartijoina ja säätelevät, mitä menee ohi veren puolelta edelleen aivoselkäydinnesteen puolelle (Blood Brain Barrier).  Nämä solut ovat joutuneet viime aikoina tutkijoitten huomion keskipisteeseen, koska ne solut ovat tärkeitä leptiinin kuljetuksessa.  Tässä työssä tutkijat osoittavat, että  nämä tanisyytit  ilmentävät myös  IL-6- reseptoria, IL-6Ra,  ja mahdollisesti voisivat  omata osuutta  sen aivovaikutuksiin. 

Minkälainen on Tanysyytti? Tämä täytyy katsoa ennenkuin etenee kirjassa.

 

Int Rev Cytol. 2005;247:89-164.

Hypothalamic tanycytes: a key component of brain-endocrine interaction.

Rodríguez EM¹, Blázquez JL, Pastor FE, Peláez B, Peña P, Peruzzo B, Amat P.

Author information

Suomennosta,Abstract

Tanisyytit ovat bipolaarisia soluja, jotka muodostavat siltaa aivoselkäydinnesteen ja portakierron kapillaarien kesken ja linkinnevät likvorin neuroendokrinologisiin tapahtumiin.  Perinataalisena jaksona radiaalisten gliasolujen alaryhmästä erilaistuu tanisyyttejä, joka on solulinja, jossa on joitain astrosyyttiominaisuuksia ja radiaalisten gliasolujen ominaisuuksia, mutta joka  on kuitenkin ainutlaatuinen, morfologialta, molekulaarisilta  ja toiminnallisilta piirteiltään selvästi erottuva. 

On erotettu neljä erilaista tanisyyttipopulaatiota, alfa (1,2) ja beta (1,2). Näillä alatyypeillä ilmenee erilaistumisessa tärkeitä funktionaalisia molekyylejä, kuten glukoosin kuljettajia,  glutamaatin kuljettajia; sarja  neuropeptidien ja perifeeristen hormonien reseptoreita; sekretorisia molekyylejä kutenTGFs PGE2 ja  spesifistä proteiinia p85 sekä endosyyttitien proteiineja.

• Tanycytes are bipolar cells bridging the cerebrospinal fluid (CSF) to the portal capillaries and may link the CSF to neuroendocrine events. During the perinatal period a subpopulation of radial glial cells differentiates into tanycytes, a cell lineage sharing some properties with astrocytes and the radial glia, but displaying unique and distinct morphological, molecular, and functional characteristics. Four populations of tanycytes, alpha(1,2) and beta(1,2), can be distinguished. These subtypes express differentially important functional molecules, such as glucose and glutamate transporters; a series of receptors for neuropeptide and peripheral hormones; secretory molecules such as transforming growth factors, prostaglandin E(2), and the specific protein P85; and proteins of the endocytic pathways. 

Yllämainituista  seikoista johtuvat erot niiden neljän tanisyyttilajin kesken.  Alfa-tanisyyteillä (1,2)  ei ole  veri-aivo-esteominaisuuksia, kun taas  beta-tanisyytit ( 1,2) toimivat  veri-aivo-esteessä (BBB). Erilaisilla tanisyyttityypeillä on eri mekanismeja, joilla ne internalisoituvat ja kuljettavat lastinsa molekyylejä; 

Ne yhdisteet, jotka internatlisoituvat klatriinivälitteisellä endosytoosilla voivat tulla tanisyytteihin vain likvorista päin. On eroja myös neuroni-tanisyytti-suhteessa.  
Beta-(1,2) tanisyyttejä  hermottavat peptidiergiset ja aminiergiset neuronit, mutta  ne eivät hermota  alfa(1,2)- tanisyyttejä.  On selvitetty tärkeitä  näkökohtia  beta(1)-tanisyyttien ja neuronien välisestä suhteesta. 

• This results in functional differences between the four subtypes of tanycytes. Thus, alpha(1,2) tanycytes do not have barrier properties, whereas beta(1,2) tanycytes do. Different types of tanycytes use different mechanisms to internalize and transport cargo molecules; compounds internalized via a clathrin-dependent endocytosis would only enter tanycytes from the CSF. There are also differences in the neuron-tanycyte relationships; beta(1,2) tanycytes are innervated by peptidergic and aminergic neurons, but alpha(1,2) tanycytes are not. Important aspects of the neuron-beta(1) tanycyte relationships have been elucidated.  

 Tanisyytit voivat osallistua gonadotropiineja vapauttavan hormonin (GnRH) vapauttamiseen portavereen siten, että ne ilmentävät ER (estrogeenireseptoreja)  absorboiden molekyylejä aivoselkä-ydinnesteestä ja antaen signaaleja GnRH-neuroneille. Jos tanisyytit poistetaan estyvät   sekä pulssi, joka vapauttaa GnRH:ta  portavereen etää  luteinisoivan hormonin  piikki ja ovulaatio. 

• Tanycytes can participate in the release of gonadotropin-releasing hormone (GnRH) to the portal blood by expressing estrogen receptors, absorbing molecules from the CSF, and providing signal(s) to the GnRH neurons. Removal of tanycytes prevents the pulse of GnRH release into the portal blood, the peak of luteinizing hormone, and ovulation.

 Kun on havaittu tanisyyteissä  uusia funktionaalisia molekyylejä, on avautunut uutta tutkimuskenttääkin. Tanisyyteistä  yksinomaan erittyy tyypin II  tyroksiinidejodinaasi,joka  entsyymaattisesti muuttaa tyroksiinin (T4)  muotoon trijodotyroxiini T3.  Täten tanisyytit  näyttävät olevan  aivojen (aktiivin) T3 hormonin päälähde. 

•  The discovery in tanycytes of new functional molecules is opening a new field of research. Thus, thyroxine deiodinase type II, an enzyme generating triiodothyronine (T(3)) from thyroxine, appears to be exclusively expressed by tanycytes, suggesting that these cells are the main source of brain T(3). 

Tanisyytit ilmentävät  GLUT-2 , matalan affinitteetin glukoosin ja fruktoosin kuljettajamolekyyliä sekä  ATP-herkkää kaliumkanavaa, mistä päätellen  tanisyytit  tuntevat  aivoselkäydinnesteen glukoosipitoisuudet. 

Glucose transporter-2 (GLUT-2), a low-affinity transporter of glucose and fructose, and ATP-sensitive K(+) channels are expressed by tanycytes, suggesting that they may sense CSF glucose concentrations.

PMID:

16344112

[PubMed - indexed for MEDLINE]

•