Glukoosi

söndag 20 november 2016

Valkoisen, ruskean ja beigen rasvasolun energiatalous

Ennen puhuttiin valkoisesta rasvasta ja ruskeasta rasvasta, muta nyt on huomattu välimuotoinen beige rasva. Valkoinen rasva on huono akuutin tarpeen lämmönkehittäjä, mutta se on erikoistunut pitkäaikais- energiavaraston keräykseen, jolloin liikunnan kautta sitä lämpöä sitten saa- sekä myös stabiilisti säädellysti kehonlämmön jatkuvaan ylläpitämiseen termostaatin tavoin monien tekijöiden säätelyn avulla. Daniel Nilsonin väitöstilaisuudessa viime perjantaina kuvatiin näitä kolmen laisia rasvasoluja. Suomennan hänen taustatekstistään joitain lauseita suoraan tähän ja otan netistä kuvan samasta asiasta .

https://www.crsociety.org/topic/11488-cold-exposure-other-mild-stressors-for-increased-health-longevity/page-18

Here is a schematic diagram based on insight gathered from [1] depicting the feedback loops between WAT, BAT and Beige Fat triggered as a result of cold exposure:

As you can see, cold exposure induces BAT activity, which not only generates heat by burning glucose and fats via UCP1 but also releases FGF21. The FGF21 causes WAT to synthesize health-promoting adiponectin, as well as undergo "browning" to become beige fat by synthesizing more mitochondria and UCP1, which in turn generates more heat, and more FGF21 in a positive feedback loop.

Adiposyytti tekee glukoosista triglyseridiä

https://www.researchgate.net/figure/224971448_fig1_Fig-1-Sources-and-pathways-of-glycerol-3-phosphate-G3P-generation-in-adipose-tissue
Huomaa kuvassa DHA-P, dihydroxyacetone-phosphate. Tämä on diabeteksessä yksi kriittinen molekyyli, koska insuliini vaikuttaa sen pysymistä fosforyloituna, jolloin se voi osallistua tähän metaboliaan. Jos se irrottaa fosfaattinsa, DHA ( dihydroxyasetoni) kuuluu hankaliin molekyyleihin.

Adiposyytin rasvapisara ja sen perilipiini-pintaproteiini.

http://www.nature.com/ijo/journal/v36/n4/fig_tab/ijo2011113f1.html

Perilipiini on eräs proteiini, joka kattaaa adiposyytin rasvapisaran pintaa ja se näyttää voivan basaalitilassaan blokeeraavan lipolyysi- jos se fosforyloituu PKA-entsyymillä-
PKA-aktiivisuus puolestaan säätyy syklisen monofosfaatin (cAMP) pitoisuudesta.PKA voi fosforyloida ATGL ja HSL-entsyymit, jotka pystyvät purkamaan triglyseridistä esiin glyserolia ja rasvahappoja ( lipolyysi).
PKA inaktivoituminen aiheutuu fosfodiesteraasin PDE-vaikutuksesta, joka hajoittaa cAMP.
Insuliinin vaikutus on estää lipolyysiä

Kuvan engl. selitys:
Adipocyte ‘lipolysome’ in basal and stimulated state. Lipid droplets (LDs) are surrounded by a phospholipid monolayer in which different proteins are anchored: PLIN1a (perilipin), PLIN2 (ADRP) and Fsp27/Cidec. In the unstimulated basal state, ATGL, perilipin and ABHD5 are forming a complex at the surface of the LD. These protein interactions maintain ABHD5 inactive and as a consequence limit basal ATGL-mediated lipolysis. HSL and FABP4 are in the cytosol. In the stimulated state, HSL is phosphorylated by protein kinases (PKs); the active form of HSL migrates to the surface of the LD. PK also phosphorylate PLIN1a that undergoes structural modification and rearrangement leading to fragmentation of the LD. ABHD5 released from phophorylated PLIN1a activates ATGL to initiate TAG hydrolysis. G0S2 can limit ATGL enzyme activity.
DAGs are then transformed into MAG by active HSL.
MGL ends the lipolytic process and releases glycerol and FA. FA-complexed FABP4 can interact with HSL to modulate lipolysis. ABHD5, abhydrolase domain containing; ADRP, adipose differentiation-related protein;
ATGL, adipose triglyceride lipase;
DAG, diacylglycerol;
FA, fatty acid;
FABP4, fatty acid-binding protein 4;
Fsp27, fat-specific protein 27, also called Cidec;
G0S2, G0/G1 switch gene 2;
HSL, hormone-sensitive lipase;
MAG, monoacylglycerol;
MGL, monoglyceride lipase;
PLIN1a, perilipin A;
TAG, triacylglycerol.
Adapted from Bezaire and Langin.¹

Lipolyysi. Lipogeneesi. PKA:n osuus rasvakudoksen aineenvaihdossa

http://www.clinsci.org/content/124/8/491

lördag 19 november 2016

Insuliinireseptori INSR tyyppi IR-A signalointi IGF- ligandilla ( siis ei insuliinilla ollenkaan tässä kuvassa)

Bildresultat för Insulin Receptor and IGF I-ligand

Huomnaa tssä että ligandi IGF-I johtaa smaan kaskadiin kuin insuliini ja siinä tarvitaan PIP2-PIP3 järjetelmä, joka taas vaatii hyvän myoinositoli (myo-Ins- fytiini (IP6)- fosfotidylinositoli (PI)- aineenvaihdunnan kehossa
ja tämä vikuuntuu korkeasta verensokerista, sillä glukoosi kilpailee myoinositolin kanssa soluun pääsystä ja sitä voi vuotaa ulos solusta hyperglykemiassa ennen kuin se on siirtynyt lipidien puolelle PI-muodostuksen kautta ( fosfatidylinositoli) rikastumaan siten PIP2- muotoon ja asettumaan solukalvoon, joten näistä molekyyleistä diabeettisessa solussa tulee puutetta, ja alternatiivisti painottuu tuo IGFII tie , jossa on SHC-moduli alavirrassa.
Totaali AKT-PDK1 tien aikaansaama glukoosin soluun hankinta on alentunutta. vaikka insuliinia tulisikin. IR-A ottaisi kyllä insuliinia hanakasti vastaan. Näkisin fosfatidyylilipideissä erään kohdan, joka pitäisi tarkistaa. Myoinositolin aineenvaihduntaa voi kohentaa vähentämällä pelkän sokerin osuutta ruoassa ja pitämällä veren glukoosi normaalirajoissa. Nykyisten (WHO) ravintosuositusten ja kuitusuositusten raameissa pitäisi fytiinin saannin olla turvattu, ellei sitten sitä liikaa hajoiteta vielä hiivalla, koska vieläkin suositaan enemmän valmisleipää kuin puuroja, myslejä, jyviä. Mutta hyvä suuntaus on jo alkanut tässä ja se voi kääntää IR-A ja IR-B suhdetta suotuisaampaan suuntaan ( siis kypsän IR-B muotoisen insuliinireseptorin eduksi)
Ajatuksiani. 20.11. 2016.

Miksi Insuliinireseptorityyppi IR-A on epäedullisempi kuin IR-B?

Alatyyppi IR-B on kypsa aikuismuota ja se on isnuliinispesifinen, toimii , hyvin erikoistuneissa kudoksissa, maksassa, rasvakudoksessa ja lihaksessa. Molempia esiintyy soluissa. Mutta IR-A ligandina toimii lisäksi IGF-II ja IR-A on korkeaaffiniteettinen insuliinille. Sitä on sikiöajan kudoksisa ja syvissä runsaammiin. tässä tarvitse katsoa myös IR-A INSR ja IGFII signalointimoduli.

https://www.biovendor.com/country24/molecule/insulin-receptor

You are here: Molecules\Insulin Receptor:

Insulin Receptor (INSR Protein,IR, short isoform (HIR-A,IR-A),CD220)

Insulin receptor (IR) is an α2β2-disulfide linked tetrameric tyrosin kinase receptor located in the plasma membrane of target cells. This glycoprotein is composed of two extracellular α-subunits (731 amino acids; 135 kDa) containing the insulin binding site and two transmembrane β-subunits (620 amino acids; 95kDa) that possess intrinsic tyrosine kinase activity in their intracellular domains and transduce the insulin signal into the cell interior.

The human insulin receptor is involved in glucose homeostasis, cell growth and differentiation. Binding of insulin leads to a conformational change of the receptor, resulting in ATP binding, autophosphorylation, and subsequent phosphorylation of insulin receptor substrate proteins that are linked to the action of two main signalling pathways.

The PI3-K/Akt pathway is involved in the glucose transport to the cell, induction of proliferation or inhibition of apoptosis,

while the Ras/MAPK pathway is involved mainly in the control of cell growth and differentiation.

Two insulin receptor variants are produced in mammals by alternative splicing: IR-A lacking exon 11 and the full length IR-B. The IR-A and IR-B isoforms show different ligand binding affinity. IR-A is a high-affinity receptor not only for insulin but also for IGF-II, while IR-B may be considered a specific receptor for insulin. Both insulin receptor isoforms are coexpressed in cells, and the relative abundance of IR-A and IR-B is regulated by development stage- and tissue-specific factors.

IR-A is predominantly expressed in fetal and cancer cells, whereas IR-B is predominantly expressed in well-differentiated tissues including liver, adipose tissue and skeletal muscle.

Dysregulation of insulin receptor splicing, i.e., increased IR-A expression in adult life, may play an underestimated role in cancer progression. Insulin receptor is overexpressed in several tumors, including breast, colon, lung, ovary, and thyroid carcinomas. Moreover, human lymphocyte-derived malignant cells, such as the IM-9 cells, are abundantly endowed with high-affinity insulin receptors.

Circulating forms of several classes of receptor molecules and their fragments have been identified in human plasma. The human insulin receptor was found to be secreted into the incubation medium by various cultured cell lines and Schaefer et al. reported that transgenic mice expressing and secreting the soluble ectodomain of human insulin receptor into the plasma showed chronic hyperglycemia.

Another study has shown that injection of the purified His-tagged human insulin receptor α-subunit into veins of mice increased in the concentration of blood glucose.

The soluble human insulin receptor ectodomain, which contains α-subunit and a extracellular part of β-subunit, has been observed in human plasma of healthy individuals and observed at significantly elevated levels in plasma of patients with elevated blood glucose.

Furthermore, the urinary soluble insulin receptor levels in patients with diabetes were also significantly higher than those in healthy volunteers and were significantly correlated with both urinary resistin and insulin levels.

References to Insulin Receptor

Insuliinireseptorin oma geeni INSR ( kromosomi 19p13.2)

Tuoreimmat PubMed uutiset insuliinireseptorista itsestä. Etsin tietoa siitä, miten globaali humaani reseptori jaksaa nykyään. (Tämän kannalta olisi toivottavaa, että ihmiset solmisivat avionsa nuorina ja tosiaan hankkisivat toivon mukaan runsaan jälkikasvunsa kohtalaisen nuorina ja pyrkisivät tietysti kaikin tavoin raittiiseen ja savuttomaan elämäntapaan).

Also known as: HHF5; CD220
Summary: This gene encodes a member of the receptor tyrosine kinase family of proteins. The encoded preproprotein is proteolytically processed to generate alpha and beta subunits that form a heterotetrameric receptor. Binding of insulin or other ligands to this receptor activates the insulin signaling pathway, which regulates glucose uptake and release, as well as the synthesis and storage of carbohydrates, lipids and protein.; Mutations in this gene underlie the inherited severe insulin resistance syndromes including type A insulin resistance syndrome, Donohue syndrome and Rabson-Mendenhall syndrome. Alternative splicing results in multiple transcript variants. [provided by RefSeq, Oct 2015]

Glukoosi

Etiketter

Summa sidvisningar

Sidor

Leta i den här bloggen