
Huomnaa tssä että ligandi IGF-I johtaa smaan kaskadiin kuin insuliini ja siinä tarvitaan PIP2-PIP3 järjetelmä, joka taas vaatii hyvän myoinositoli (myo-Ins- fytiini (IP6)- fosfotidylinositoli (PI)- aineenvaihdunnan kehossa
ja tämä vikuuntuu korkeasta verensokerista, sillä glukoosi kilpailee myoinositolin kanssa soluun pääsystä ja sitä voi vuotaa ulos solusta hyperglykemiassa ennen kuin se on siirtynyt lipidien puolelle PI-muodostuksen kautta ( fosfatidylinositoli) rikastumaan siten PIP2- muotoon ja asettumaan solukalvoon, joten näistä molekyyleistä diabeettisessa solussa tulee puutetta, ja alternatiivisti painottuu tuo IGFII tie , jossa on SHC-moduli alavirrassa.
Totaali AKT-PDK1 tien aikaansaama glukoosin soluun hankinta on alentunutta. vaikka insuliinia tulisikin. IR-A ottaisi kyllä insuliinia hanakasti vastaan. Näkisin fosfatidyylilipideissä erään kohdan, joka pitäisi tarkistaa. Myoinositolin aineenvaihduntaa voi kohentaa vähentämällä pelkän sokerin osuutta ruoassa ja pitämällä veren glukoosi normaalirajoissa. Nykyisten (WHO) ravintosuositusten ja kuitusuositusten raameissa pitäisi fytiinin saannin olla turvattu, ellei sitten sitä liikaa hajoiteta vielä hiivalla, koska vieläkin suositaan enemmän valmisleipää kuin puuroja, myslejä, jyviä. Mutta hyvä suuntaus on jo alkanut tässä ja se voi kääntää IR-A ja IR-B suhdetta suotuisaampaan suuntaan ( siis kypsän IR-B muotoisen insuliinireseptorin eduksi)
Ajatuksiani. 20.11. 2016.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar