Artikkeleita, jotka käsittelevt tästägeenistä vain "asprosiinin" osuutta glukoosiaineenvaihdunnan puolelta

 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36686442/

ASPROSIINI (asprosin) glukoosihomeostaasiin vaikuttava tekijä ( FBN1 gene 15q21.1)

 https://w

Aliases for FBN1 Gene (15q21.1)

• GeneCards Symbol: FBN1 ²
• Fibrillin 1 ^{2 3 5}
• MASS ^{2 3 5}
• OCTD ^{2 3 5}
• SGS ^{2 3 5}
• FBN ^{3 4 5}
• Fibrillin-1 ^{3 4}
• Asprosin ^{2 3}
• MFS1 ^{3 5}
• WMS ^{3 5}
• Epididymis Secretory Sperm Binding Protein ³

• Fibrillin 1 (Marfan Syndrome) ²
• Fibrillin-1 Preproprotein ³
• Marfan Syndrome ²
• Fibrillin 15 ³
• GPHYSD2 ³
• ACMICD ³
• ECTOL1 ³
• MFLS ³
• SSKS ³
• WMS2 ³

External Ids for FBN1 Gene

ww.genecards.org/cgi-bin/carddisp.pl?gene=FBN1&keywords=fibrillin,1

Summaries for FBN1 Gene

NCBI Gene Summary for FBN1 Gene

• This gene encodes a member of the fibrillin family of proteins. The encoded preproprotein is proteolytically processed to generate two proteins including the extracellular matrix component fibrillin-1 and the protein hormone asprosin. Fibrillin-1 is an extracellular matrix glycoprotein that serves as a structural component of calcium-binding microfibrils. These microfibrils provide force-bearing structural support in elastic and nonelastic connective tissue throughout the body. Asprosin, secreted by white adipose tissue, has been shown to regulate glucose homeostasis. Mutations in this gene are associated with Marfan syndrome and the related MASS phenotype, as well as ectopia lentis syndrome, Weill-Marchesani syndrome, Shprintzen-Goldberg syndrome and neonatal progeroid syndrome. [provided by RefSeq, Apr 2016]

GeneCards Summary for FBN1 Gene

FBN1 (Fibrillin 1) is a Protein Coding gene. Diseases associated with FBN1 include Marfan Syndrome and Stiff Skin Syndrome. Among its related pathways are Integrin Pathway and ERK Signaling. Gene Ontology (GO) annotations related to this gene include calcium ion binding and extracellular matrix structural constituent. An important paralog of this gene is FBN2.

UniProtKB/Swiss-Prot Summary for FBN1 Gene

[Fibrillin-1]: Structural component of the 10-12 nm diameter microfibrils of the extracellular matrix, which conveys both structural and regulatory properties to load-bearing connective tissues (PubMed:1860873, 15062093). Fibrillin-1-containing microfibrils provide long-term force bearing structural support (PubMed:27026396). In tissues such as the lung, blood vessels and skin, microfibrils form the periphery of the elastic fiber, acting as a scaffold for the deposition of elastin (PubMed:27026396). In addition, microfibrils can occur as elastin-independent networks in tissues such as the ciliary zonule, tendon, cornea and glomerulus where they provide tensile strength and have anchoring roles (PubMed:27026396). Fibrillin-1 also plays a key role in tissue homeostasis through specific interactions with growth factors, such as the bone morphogenetic proteins (BMPs), growth and differentiation factors (GDFs) and latent transforming growth factor-beta-binding proteins (LTBPs), cell-surface integrins and other extracellular matrix protein and proteoglycan components (PubMed:27026396). Regulates osteoblast maturation by controlling TGF-beta bioavailability and calibrating TGF-beta and BMP levels, respectively (By similarity). Negatively regulates osteoclastogenesis by binding and sequestering an osteoclast differentiation and activation factor TNFSF11 (PubMed:24039232). This leads to disruption of TNFSF11-induced Ca(2+) signaling and impairment of TNFSF11-mediated nuclear translocation and activation of transcription factor NFATC1 which regulates genes important for osteoclast differentiation and function (PubMed:24039232). Mediates cell adhesion via its binding to cell surface receptors integrins ITGAV:ITGB3 and ITGA5:ITGB1 (PubMed:12807887, 17158881). Binds heparin and this interaction has an important role in the assembly of microfibrils (PubMed:11461921). ( FBN1_HUMAN,P35555 )

[Asprosin]: Adipokine secreted by white adipose tissue that plays an important regulatory role in the glucose metabolism of liver, muscle and pancreas (PubMed:27087445, 30853600). Hormone that targets the liver in response to fasting to increase plasma glucose levels (PubMed:27087445). Binds the olfactory receptor OR4M1 at the surface of hepatocytes and promotes hepatocyte glucose release by activating the protein kinase A activity in the liver, resulting in rapid glucose release into the circulation (PubMed:27087445, 31230984). May act as a regulator of adaptive thermogenesis by inhibiting browning and energy consumption, while increasing lipid deposition in white adipose tissue (By similarity). Also acts as an orexigenic hormone that increases appetite: crosses the blood brain barrier and exerts effects on the hypothalamus (By similarity). In the arcuate nucleus of the hypothalamus, asprosin directly activates orexigenic AgRP neurons and indirectly inhibits anorexigenic POMC neurons, resulting in appetite stimulation (By similarity). Activates orexigenic AgRP neurons via binding to the olfactory receptor OR4M1 (By similarity). May also play a role in sperm motility in testis via interaction with OR4M1 receptor (By similarity). ( FBN1_HUMAN,P35555 )

Gene Wiki entry for FBN1 Gen

Protein attributes for FBN1 Gene

Size:

2871 amino acids

Molecular mass:

312298 Da

Protein existence level:

PE1

Quaternary structure:

• [Fibrillin-1]: Interacts with COL16A1 (PubMed:15165854).
  Interacts with integrin alpha-V/beta-3 (PubMed:15062093).
  Interacts with ADAMTS10; this interaction promotes microfibril assembly (PubMed:21402694).
  Interacts with THSD4; this interaction promotes fibril formation (By similarity).
  Interacts (via N-terminal domain) with FBLN2 and FBLN5 (PubMed:15790312, 17255108).
  Interacts with ELN (PubMed:15790312).
  Forms a ternary complex with ELN and FBLN2 or FBLN5 and a significant interaction with ELN seen only in the presence of FBLN2 or FBLN5 (PubMed:17255108).
  Interacts (via N-terminal domain) with LTBP2 (via C-terminal domain) in a Ca(+2)-dependent manner (PubMed:17293099).
  Interacts (via N-terminal domain) with LTBP1 (via C-terminal domain) (PubMed:17293099).
  Interacts with integrins ITGA5:ITGB1, ITGAV:ITGB3 and ITGAV:ITGB6 (PubMed:17158881, 12807887).
  Interacts (via N-terminal domain) with BMP2, BMP4, BMP7, BMP10 and GDF5 (PubMed:18339631).
  Interacts (via N-terminal domain) with MFAP2 and MFAP5 (PubMed:15131124).
  Interacts with ADAMTSL5 (PubMed:23010571).
  Interacts with MFAP4 (PubMed:26601954).
  Interacts (via N-terminal domain) with TNFSF11 in a Ca(+2)-dependent manner (PubMed:24039232).
  Interacts (via N-terminal domain) with EFEMP2; this interaction inhibits EFEMP2 binding to LOX and ELN (PubMed:17255108, 19349279, 19570982).

Sequence caution:

• The sequence CAA45118.1 differs from that shown. Reason: Erroneous initiation Extended N-terminus. {ECO:0000305}

Miscellaneous:

• [Asprosin]: Was named after the Greek word for white, because of the reduction in subcutaneous white adipose tissue that is displayed by asprosin-deficient patients.

 ASPROSIININ LIIKAERITYKSESTÄ on artikkeleita:

https://en.wikipedia.org/wiki/Asprosin

 

(ASPROSIININ  funktiomekanismi  kekushermoston puolella on kuvattu myös: kosotaan huolimatta  sitä menee harvinaisen paljon veriaivoesteen läpi aivojen puolelle ja se säätelee  ravinnonottoaja täten  ravintoaineiden saantia ja sokeritasapainoa. mainitaan tie, mitä kautta se vaikuttaa: Se sitoutuu proteiinityrosiinifosfataasireseptori deltaan PTPRD.  Jos tuota reseptoria puuttuu seuraa  äärimmäminen rakenteellsiten kudosten vaje  (laihuus) ja ruokahalun kato, siis proteiinernergiavaje, malnutritio ja anorektinen tila. Tätä on tutkittu koe-eläimissä . Luulisi että tämäkin puoli asprosiinin metaboliasa olisi lääkekellisesti autettavissa. Varsinainen asprosiinin geneettinen  vaje tai  vähäisyys  antaa vaikutuksesna  riippuen myös tuosta PTPRD- reseptorin  tilasta. 

STRING kartta. osoittaa asian laajuuden. https://string-db.org/cgi/network?taskId=b7pCY90Jm51Z&sessionId=bMvOhMepV0Lw

 

Asprosin can also exit the bloodstream and cross the blood–brain barrier to function in the brain. The first indication that asprosin was in fact a cerebrospinal fluid (CSF) protein, in addition to being a plasma protein, was the observation of asprosin in the CSF of rats at concentrations 5- to 10-fold lower than in the plasma. Additionally, intravenously introduced asprosin showed a dramatic ability to cross the blood–brain barrier and enter the CSF.^[2]

A central mechanism of appetite regulation is via orexigenic AgRP neurons and anorexigenic POMC neurons in the arcuate nucleus of the hypothalamus. Asprosin directly activates orexigenic AgRP neurons and, using the neurotransmitter GABA, indirectly inhibits anorexigenic POMC neurons.^[2]

Asprosin’s orexigenic effects are mediated through binding to protein tyrosine phosphatase receptor delta (PTPRD).^[16] Genetic ablation of PTPRD results in extreme leanness and loss of appetite. More specifically, resistance to diet-induced obesity can occur through the loss of PTPRD in AgRP neurons.  When asprosin binds to PTPRD, this leads to the de-phosphorylation and de-activation of Stat3. PTPRD is highly expressed throughout the entire brain, especially in the cerebellum and cerebellar hemisphere. PTPRD is also highly expressed in the coronary arteries, the aorta, and the ovaries.

who neuvoo välttämään keinotekoisia makeuttajia 1.5. 2023

 

WHO advises not to use non-sugar sweeteners for weight control in newly released guideline

15 May 2023

Departmental news

Reading time: 1 min (390 words)

The World Health Organization (WHO) has released a new guideline on non-sugar sweeteners (NSS), which recommends against the use of NSS to control body weight or reduce the risk of noncommunicable diseases (NCDs).

The recommendation is based on the findings of a systematic review of the available evidence which suggests that use of NSS does not confer any long-term benefit in reducing body fat in adults or children. Results of the review also suggest that there may be potential undesirable effects from long-term use of NSS, such as an increased risk of type 2 diabetes, cardiovascular diseases, and mortality in adults.

"Replacing free sugars with NSS does not help with weight control in the long term. People need to consider other ways to reduce free sugars intake, such as consuming food with naturally occurring sugars, like fruit, or unsweetened food and beverages,” says Francesco Branca, WHO Director for Nutrition and Food Safety. "NSS are not essential dietary factors and have no nutritional value. People should reduce the sweetness of the diet altogether, starting early in life, to improve their health."

The recommendation applies to all people except individuals with pre-existing diabetes and includes all synthetic and naturally occurring or modified non-nutritive sweeteners that are not classified as sugars found in manufactured foods and beverages, or sold on their own to be added to foods and beverages by consumers. Common NSS include acesulfame K, aspartame, advantame, cyclamates, neotame, saccharin, sucralose, stevia and stevia derivatives.

The recommendation does not apply to personal care and hygiene products containing NSS, such as toothpaste, skin cream, and medications, or to low-calorie sugars and sugar alcohols (polyols), which are sugars or sugar derivatives containing calories and are therefore not considered NSS.

Because the link observed in the evidence between NSS and disease outcomes might be confounded by baseline characteristics of study participants and complicated patterns of NSS use, the recommendation has been assessed as conditional, following WHO processes for developing guidelines. This signals that policy decisions based on this recommendation may require substantive discussion in specific country contexts, linked for example to the extent of consumption in different age groups.

The WHO guideline on NSS is part of a suite of existing and forthcoming guidelines on healthy diets that aim to establish lifelong healthy eating habits, improve dietary quality and decrease the risk of NCDs worldwide.

Beetasolu käyttää Eph/efriini-signalointia glukoosihomeostaasin ja insuliinierityksen hienosäädössä

 

Eph/ EFRIINI signalointi ja Haiman Beetasolu

9.3. 2023

EphA Forward signaling säätyy alas vasteena glukoosille ja viittaa siihen, että* basaaliolosuhteissa käyttävät beeta-solut EphA forward- signalointia vaimentaessaan insuliinin eritystä ja *stimulatorisessa olosuhteessa beetasolut tekevät vaihteen reversoivaan suuntaan efriini-A- signaloinnilla lisätäkseen insuliinin erittymistä.

EphA forward signaling is downregulated in response to glucose, which indicates that, under basal conditions, beta cells use EphA forward signaling to suppress insulin secretion

ja toistaalta and that, under stimulatory conditions, they shift to ephrin-A reverse signaling to enhance insulin secretion.20. Apr. 2007

Cell 2007 Apr 20;129(2):359-70.

doi: 10.1016/j.cell.2007.02.044. EphA-Ephrin-A-mediated beta cell communication regulates insulin secretion from pancreatic islets Irena Konstantinova  1 , Ganka Nikolova, Mica Ohara-Imaizumi, Paolo Meda, Tomás Kucera, Konstantinos Zarbalis, Wolfgang Wurst, Shinya Nagamatsu, Eckhard Lammert

• PMID: 17448994

• DOI: 10.1016/j.cell.2007.02.044 Abstract

Selkärankaisilla beetasolut ovat aggrekoituneet haimasaarekkeiksi. Niiden saarekkeiden sisällä beetasolujen välinen kommunikaatio pystyy estämään basaali-insuliinin erittymistä ( siis turhan runsaan insuliinin tuoton) ja toisaalta lisäämään glukoosin stimuloiman insuliinin erittymistä ja täten antamaan osansa sokerin tasapainoon eli homeostaasin sekä paaston että ravinnonoton aikana. Etsittäessä taustalla olevaa mekanismia on löydetty beetasolujen kommunikoiva kyky, missä se käyttää efriiniA ligandien ja EphA-reseptoreiden välillä tapahtuvaa kommunikaatiota.

In vertebrates, beta cells are aggregated in the form of pancreatic islets. Within these islets, communication between beta cells inhibits basal insulin secretion and enhances glucose-stimulated insulin secretion, thus contributing to glucose homeostasis during fasting and feeding. In the search for the underlying molecular mechanism, we have discovered that beta cells communicate via ephrin-As and EphAs.

Tutkijat ovat osoittaneet, että efriini-5A niminen proteiini vaaditaan glukoosin stimuloimaan insuliinineritykseen. (Tutkijat osoittavat erään reseptori tyrosiinikinaaseille (RTK) aivan ainutlaatuisen ominaisuuden: ne voivat signaloida kolmeen suntaan: eteenpäin, käänteissuuntaan sekä bidirektionaalisesti kahteen suuntaan. (Niin eivät tee muut reseptorityrosiinikinaasit, joihin ainutlaatuiset Eph reseptorit myös kuuluva. Edellä on mainittu eteenpäin suntautunut Eph forward signalointi, sekä reversoiva signalointi).

Nyt tutkijat löysivät bidirektionaalisesta signaloinnista näytön.

Eph reseptorin eteenpäin suuntautuva signalointi estää insuliinin erityksen, kun taas efriini-A ligandilla käänteinen signaloini stimuloi insuliinin sekreetion.

EphA reseptorin eteenpäin suuntautuva signaloini säätyy alas vasteena glukoosille, mikä viittaa siihen, että basaaliolosuhteissa beetasolut käyttävät EphA-reseptorin eteenpäin signalointia insuliinin erityksen vaimentamiseen ja että glukoosilla stimuloituneessa tilanteessa beetasolut tekevät vaihteen efriiniA:lla tapahtuvaan päinvastaiseen signalointiin lisätäkseen insuliinin eritykstä. Täten selittyy, miten betasolukommunikaatio pankreassaarekkeessa näillä päinvastaisuuksilla vaikuttaa basaaliin ja glukoosin stimuloimaan insuliinieritykseen kohentaen glukoosin homeostaasia.

We provide evidence that ephrin-A5 is required for glucose-stimulated insulin secretion. We further show that EphA-ephrin-A-mediated beta cell communication is bidirectional: EphA forward signaling inhibits insulin secretion, whereas ephrin-A reverse signaling stimulates insulin secretion. EphA forward signaling is downregulated in response to glucose, which indicates that, under basal conditions, beta cells use EphA forward signaling to suppress insulin secretion and that, under stimulatory conditions, they shift to ephrin-A reverse signaling to enhance insulin secretion. Thus, we explain how beta cell communication in pancreatic islets conversely affects basal and glucose-stimulated insulin secretion to improve glucose homeostasis.

Artikkeli, jossa lötyyy kuva:

Preview| Volume 129, ISSUE 2, P241-243, April 20, 2007

PDF [409 KB]

Figures

Ephs and Ephrins Keep Pancreatic β Cells Connected (2007)

• Rohit N. Kulkarni

• C. Ronald Kahn

Open ArchiveDOI:https://doi.org/10.1016/j.cell.2007.04.006

Glucose-stimulated insulin release typically occurs in two phases—a rapid first phase (2–3 min in the mouse and 10 min in humans) after glucose stimulation and a prolonged second phase that lasts up to 30 min. In contrast to many factors—such as the insulin receptor tyrosine kinase (RTK) —that regulates the first phase glucose-induced insulin release (

Kulkarni et al., 1999), Eph-ephrin signaling predominantly affects the second phase of insulin release. Another avenue to pursue is whether there might be interaction between these two RTK systems that both regulate β cell function and insulin secretion.

Although a part of the mystery underlying β cell-to-β cell communication has been unraveled, the relevance of these observations to disease needs clarification. Could abnormalities in the expression of Ephs and ephrins contribute to defects in altered insulin secretion or maintenance of β cell mass that are characteristic of type 2 diabetes or other insulin-resistant states? Are there polymorphisms in the genes that code for Ephs and ephrins that are associated with altered glucose homeostasis in humans? Further integrative studies should help define the functions of Ephs and ephrins and their role in diabetes and metabolic diseases.

Eph/Ephrin signaling disorders https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18394988/

Ilman designaatiota olevia variantteja on myös omalla GITHUB- listallansa, esimerkkinä Suomestakin löytynyt BA.5.1*& Orf1b:V1271L

 https://cov-spectrum.org/explore/World/AllSamples/Past6M/variants?aaMutations=ORF1b%3AV1271L&nextcladePangoLineage=BA.5.1*&

Otan tämän mielenkiintoien esimerkin, koska tätä on  lähetetty myös Suomesta GISAID- listoille.

Yksi monen sadan näytteen  joukosta ilmentää runsaasti insertioita ja ne ovat myös sivulla mainittuna.  

Tämän päivän aktuelleissa GITHUB-asioissa  on luetteloa  niistä  BA.5.1.   alalinjoista  , joille ei ole omaa  designaatiotansa  ainakaan vielä.  

 

 

Tämän asian otsikko on #1135:  Collection of undesignated BA.5.1 diversity . Esimerkkinä oleva linja on  siitä luettelosta.

 Näistä kaikista  PANGO-uettelon puolella näkymättömistä ja  designaated-  luettelossa näkyvistä linjoista saa arvioitua prosentuaaliset osuudet siitä "100%:sta" mikä kuvaa aina sitä tilannetta, joka vallitsee.    Otsikon linkissä on vasemmassa sivustassa  taulukko, josta  nykytilanne näkyy prosentteina ja  kunkin variantin tai varianttiryhmän  summakäyrinä.

 

• Collection of undesignated BA.5.1 diversity

  #1135 opened 21 hours ago

• Collection of large, currently undesignated BA.5.2.1 diversity

  #1134 opened 21 hours ago 

  (Esimerkki Singaporessa ilmenevästä  variantista  BA.5.2.1* & ORF1a:A2784V, jolla ei ole vielä oman linjan designaatio-nimeä:
  

   https://cov-spectrum.org/explore/World/AllSamples/Past6M/variants?aaMutations=ORF1a%3AA2784V&nextcladePangoLineage=BA.5.2.1*&   )

  (Toinen esimerkki Ruotsissa ilmenevästä variantista BA5..2.1.*& ORF1b:G376S, jolla ei ole vielä oman linjan designaatio-nimeä:

  BA.5.2.1 + ORF1b:G376S, mostly Sweden and US, 5k seqs, https://cov-spectrum.org/explore/World/AllSamples/Past6M/variants?aaMutations=ORF1b%3AG376S&nextcladePangoLineage=BA.5.2.1*& )
  

   

• 
  
Collection of large BA.5.2 diversity

#1133 opened 21 hours ago

 

 

 

IRF-5, OGT, Hexosaminitie, Sars-2 virus ja ACE2 reseptori, TNFalfa-IKK-NF-kB, UPR tekijät ja endoplasmisen verkoston stressi

OPINION article Front. Endocrinol., 07 July 2020 Sec. Translational Endocrinology 

https://doi.org/10.3389/fendo.2020.00514

 This article is part of the Research Topic Endocrinology and COVID-19: A Cross-Disciplinary Topic View all 18 Articles Working Hypothesis for Glucose Metabolism and SARS-CoV-2 Replication: Interplay Between the Hexosamine Pathway and Interferon RF5 Triggering Hyperinflammation.

 Role of BCG Vaccine? 

Hugo A. Laviada-Molina1, Irene Leal-Berumen2, Ernesto Rodriguez-Ayala3 and Raul A. Bastarrachea4*

 ARTIKKELI ON VALAISEVA ja siinä on hyvä kuva! 

27.9.2022

Valaiseva artikkeli hexosaminitien preijauksesta sivutietä, ehkä myös Covid-19 infektiossa. "IRF-kingdom"

Eräs kuva, jossa on IRF-5. 

 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1251617/ 

Hexosaminitien  vääriltä raiteilta  muodostunee niitä  erittäin  vaikeaa koronapandemiaa sairastavien keuhkoja tukkivat hyytelöt ja nesteet . Samalla kun päätie glykolyyttiseen energian luomiseen  ohittuu,  estyy myös  glutamiinin palautuminen  aminotyppirikkauteensa. Siis mikään aminohappo ei ota irtoavaa vastaan deaminaation  ammoniumia.   Korkeassa pitoisuudessa ammonium  edistää   fruktoosi-6-fosfaatin isomeroitumisia ja myös       heksosaminimuodon  syntyä. Tässä   ei ole  glutamiinisyntetaasia.  Näin on  käynnissä  jokin  devioitunut tie kohti UDP-GlucNAc  (josta on myös  mm  hyaluronihappoon ym produktiin  johtava reitti)  ja siinä tiessä    sitä metabolinen  flux  fruktoosi-6-fosfaatin ja  kertyvän  ammoniumin suhteen.   ( Fysiologisesti HBP tietä    esiintyy embryon ja munasolun   kehityksessä.) Kuitenkaan tien aktivaatio  viruksesta  ei ehkä  kaikilla   positiivisilla  tee keuhkoon näkyvää tai tuntuvaa   muutosta. Voi ajatella, että  tämä heksosaminisynteesitien ylipaisuminen   ei ole edes viruksen säädeltävissä sitten kun se on alkanut sytokiinimyrskyssä .   Arveltavaa on, että virus haluaisi vääntää  glukoosiaineenvaihdunnan pentoositielle replikaation edistämiseksi ja muutenkin  aminohappojen ja nukleotidien   synteesiin  kiivaassa translaatiossaan.  Tietysti se tarvitsee energia-aineitakin.  Tietysti  tuollainen alkionaalinen geelinen  miljöö voi olla  viruksen ohjelmalle kuitenkin suojaa antava, vaikkei  varsinainen rakennusaine.  Post-covid -vaiheessa vain tulee mieleen, että  taitaa olla monilla merkkejä keuhkossaan sars-2 infektion käymisestä, mutta sille tyyppillistä taudinkuvaa tai  post-infektiöösiä keuhkostatusta ei kaiketi ole vielä  yleisesti luokiteltu. Akuutit muutokset ovat olleet  vaikea-asteisessa taudissa  suorastaan  harvinaisen pahoja ja ihmetystä herättäviä. .   Täytyy selata, jos löytyy netistä jälkitaudista   yleisesti   luokiteltavia muutoksia. Yleisiin keuhkokuvauksiin ei maailman resurssit ja voimat  mitenkään  koostu vielä. Tässä ihmiskunnan helpotuksen huokauksen ja lepovaiheen  hiljaisessa latenssissa voi kuitenkin tapahtua  koko ajan eteneviä keuhkomuutoksia kuten fibroosia tai  solutason  priorisoitumista  pahanlaatuisiksi soluiksi tms.  Pitäisi olla minimaalista  ja kostekonomista ( kuten ruotssalainen sanoo)  rutiinia katsoa keuhkostatus, jos  henkilöitä ilmenee poliklinikoille  pandemian jäteoireiden kanssa. Ehkä   pelkkä PEF- tutkimus jo antaa jotakin tietoa, jos on  vertausarvoja. BCG rokotuksen olemassolo myös pitäisi ajatella. Maailman kuitenkin ollessa näin kallellaan vielä tuon  Ukrainan sodan takia, ei liene mitään mahdollisuuksia tehdä isoja seulontakokeita. Toivottavasti  tuberkuloosit kuitenkin  saadaan selville. Niitäkin pikku hiljaa on enenemään päin pakoloisten liikehdinnän takia.  Toisin paikoin maailmaa on niin kurjaa, että tubi lisääntyy. Se on kurjuuden ja  aliravitsemuksen  tauteja. Kun katsoo  venäläisten kiduttamia  ennen hyväkuntoisia  sotilaita, voi arvata, miten paljon  meille näkymätöntä kurjuutta  sota on siellä   tekemässä ja ylläpitää nytkin. Siitä kylväytyy koko maailmaan lisää tauteja. Venäjä itse saa niitä niskoihinsa ensiksi ajan mittaan. Muilla onkin WHO:n  suositukset  kaikesta tiedossa ja hyvä tahto  tehdä niiden mukaan. 

Ja nyt asiaan:

HEXOSAMINIEN BIOSYNTEESITIEN  vikasäätymisessä toimii mm  IRF-5.  Koska minulla on siitä hyvin vähän tietoa, otan ensin IRF-perheen luettelosta jotain  tietoa esiin.

 Siteeraamani artikkelin otsikossa mainitsen IRF molekyylit,  inteferoneja säätelevien tekijöiden yhden ryhmän.  Tuossa hexosaminibiosynteesitien  modifioinnissa mainitaan IRF5, IKK, NFkB, TNFalfa , myD88  reseptorisignalointi, ER-stressi ja UPR-tekijöitä, OGT ja entsyymit  HBP-synteesin ja glykolyysitien  yhtymäkohdasta. Mihin tällä kartalla  pystyy vaikuttamaan hexosaminitien  kiihtyneen synteesin vähentämiseksi, en tiedä tällä hetkellä.  Tietysti  tärkeää  infektion välttö, rokottautumiset ja yleiset pandemian varalta annetut säädökset. 

Koetan hakea vain  lähdekuvia, jossa näkyisi usea tekijä.  Löydän  "IRF-kunnan", jossa on 9 tekijää. Ne ovat erikoistuneet omiin tehtäviinsä luonnollisessa immuunivasteessa. IRF-5, josta etsin nyt tietoja on rakenteeltaan hieman muista eroava pituutensa takia.

https://www.spandidos-publications.com/10.3892/ol.2012.1051 Introduction

The original identification of the first member of the interferon (IFN) regulatory factor (IRF) family, IRF-1, was followed by additional studies on type I IFN and IFN-inducible genes in the IFN system, which is referred to as ‘the IRF kingdom’. The mammalian IRF family of transcription factors is comprised of 9 members: IRF-1, -2, -3, -4/PIP/LSIRF/ICSAT, IRF-5, -6, -7, -8/ICSBP and -9.

 https://www.spandidos-publications.com/article_images/ol/5/2/OL-05-02-0417-g00.jpg

IRFs contain an amino-terminal DNA binding domain (DBD) which is characterized by a series of five well-conserved tryptophan-rich repeats (w). The DBD forms a helix-turn-helix domain and recognizes a DNA sequence similar to the IFN-stimulated response element (A/GNGAAANNGAAACT) (5). The carboxyl-terminal regions of IRFs are less well-conserved and mediate interactions with additional IRF members, transcription factors and cofactors, conferring specific activities upon each IRF (Fig. 1)  

Although IRFs were first characterized as transcriptional regulators of type I IFNs and IFN-inducible genes, more recent studies indicate that this family is important for the regulation of oncogenesis beyond the IFN system. 

 Figure 1. - Structure of IRFs. All IRFs contain an amino-terminal DNA binding domain (DBD) that is characterized by a series of five well-conserved tryptophan-rich repeats (grey) and a regulatory domain (yellow). The DBD forms a helix-turn-helix domain and recognizes a DNA sequence similar to the IFN-stimulated response element. The majority of IRFs also contain an IRF-association domain (IAD) of type 1 (IAD1) or type 2 (IAD2). Specific IRFs contain repression domain(s) (red) and a nuclear-import signal(s) (black). For IRF-1, 3, 5 and 7, the mark of red arrows show that activity depends on phosphorylation. The number of amino acids of each IRF is indicated. IFN, interferon; IRF, IFN regulatory factor.

• (Kommentti. Suomennosta:  IRF-peptidin rakenne: Kaikilla niillä on N-päädyssään eli aminoterminaalissaan  DNA:ta sitova domeeni (DBD) (, joka on kuvassa  harmaa)  ja säätelyllinen domeeni (keltainen). DNA:ta sitova domeeni (DBD) on    helix-kääntymä-helix-muotoinen (coiled  coil)   ja tunnistaa   DNA-sekvenssiä, joka  on interferonille stimuloituvan vaste-elementin (IRE)  kanssa samanlainen. Useimmilla IRF-peptideillä on myös IRF-assosiaatiodomeeni 1 tai 2  (IAD1, IAD2) Spesifisillä IRF-proteiineilla on repressiodomeeninsa (punainen) ja  tumaan kuljettava signaali (NLS) (musta).  Seuraavista,  IRF-1, IR-3, IRF-5 ja IRF-7, mainitaan niiden punaisen merkin  tarkoittavn, että  niiden aktiivisuus riippuu fosforylaatiosta. Päädyssä on peptidin aminohappojen lukumäärä mainittuna.  IFN = interferoni. IRF =  interferonin säätelytekijä.

• IRF-1 mainittiin IRF-perheen  ensimmäisenä jäsenenä, joka saatiin eristettyä siksi,  koska sillä oli affiniteettia IFN beetan promoottoriin. Interferoni, dsDNA,  sytokiinit ja spesifiset hormonit indusoivat sen muodostusta. Indusoitunut IRF-1   aktivoi kohdegeenejä, mikä johtaa  soluproliferaation estymiseen ja solun apoptoosin stimuloitumiseen, mikä vähentää onkogeenisyyden mahdollisuuksia. Lisäksi sillä on osuutta NK.solujen  kehittymiseen sekä  Th1 ja  CD8+ T solujen  erilaistumiseen. .
• IRF-2 kiinnittyy samaan DNA-sekvenssiin kuin IRF-1, mutta säätää alas IRF-1 kohdegeenit tai estää niiden aktivoitumisen. On kertyvää  näyttöä siitä, että IRF-1 on antionkogeeninen ja IRF-2 onkogeeninen luonteeltaan. 
• IRF-4 on tutkittu onkogeenisyyden suhteen ja onkogeneesiä on  raportoitu  EBV viruksen transformoimissa imusoluissa ja HTLV-1 viruksen indusoimassa leukemogeneesissä. 
•   Mutta IRF-4 yksinään  ei pystynyt  aihuttamaan onkogeneesiä   transgeenisessä hiiressä, jonka imusolut  ilmensivät ylimäärin  IRF-4  interferoni- säätelijää.   Mahdollisesti IRF-4 säätelee  solukasvua kohdentamalla  vaikutusta EBV-transformaation aikana pro-apoptoottiseen IRF-5-interferonisäätelijään.
•  IRF-8 interferonisäätelijän on huomattu ilmentävän tuumorinvastaista aktiivisuutta solukasvun erilaistumisen ja apoptoosin suoralla kontrollilla ja  tuumorinvastaista immuniteettiä moduloimalla. 
• IRF-6 saattanee myös toimia tuumorisuppressorina maspin-interaktionsa takia. Maspin on eräs tuumorisuppressorigeeni. 
• IRF-perheen jäsen IRF-7 välittää  EBV transformaatioprosessia  EBV-virukseen assosioituvan lymfooman patogeneesissä, mikä on viite   tämän IRF-jssenen onkogeenisestä luonteesta
  

IRF-1 was the first member of the IRF family to be isolated by virtue of its affinity to specific DNA sequences in the IFN-β promoter (7). The molecule is markedly induced by IFN, double-stranded RNA (dsRNA), cytokines and specific hormones. Induced IRF-1 activates target genes leading to inhibition of cell proliferation and stimulation of cell apoptosis (5) .IRF-2 binds to the same DNA sequences as IRF-1 but downregulates or blocks the activation of IRF-1 target genes. Accumulating evidence indicates that IRF-1 and IRF-2 have antioncogenic and oncogenic potentials, respectively (6).  A correlation between IRF-4 and oncogenesis has also been reported in Epstein-Barr virus (EBV)-transformed lymphocytes and HTLV-1-induced leukemogenesis (8,9).  Notably, IRF-4 alone is not sufficient for oncognesis in transgenic mice overexpressing IRF-4 in lymphocytes.  IRF-4 may regulate cellular growth by targeting pro-apoptotic IRF-5 during EBV transformation.  In addition, IRF-8 has been revealed to exhibit antitumor activity through direct control of cell growth, differentiation and apoptosis and modulation of antitumor immunity (12).  IRF-6 may also act as a tumor suppressor via its interaction with maspin, a tumor suppressor gene (13).  An additional member of the IRF family, IRF-7, mediates the EBV transformation process in the pathogenesis of EBV-associated lymphomas indicative of oncogenic properties (14).