Dieetti ja T2DM

T2DM Diabetesdieetistä

Nykyisin on parempaa tieteellistä näyttöä.

LÄHDE: Jonas Lindblom, Kjell Asplund. Ss. 47-56. T2DM. ISBN 978-91-981711-1-2

Melkeinpä kaikkina aikoina on terveydenhoidon ja sairaanhoidon taholta annettu dieettineuvoja henkilöille, jotka potevat diabetesta. Dieetin merkityksen suuruudesta potilaan terveydelle taas on eriäviä mielipiteitä, samoin dieetin soveliaimmasta koostumuksesta. Kuluneen vuosisadan aikana on hyvin vahvasti muuteltu diabetespotilaitten ravintosuosituksissa pääravintoaineitten jakaumaa.

Kirja esittää kuvassa vuosien 1920, 1930, 1955, 1970, 1980 ja 2004 ravintoaine-energioitten osuudet pylväinä eri vuosikymmenillä.

( 1920 ei vielä katsottu rasvan laatutekijääkään ja rasva dominoi energialähteenä (70E%). Hiilihydraatin osuus oli vain 10E%. Siitä hiilihydraattien osuudet alkoivat kivuta, vuonna 1980 näyttää olevan 55E%, ja sitten taas kääntyä laskuun n. 50E% tasoon.

1930 alkaen mainitaan rasvalaadut, mutta totaali energia rasvasta on vielä korkea , noin 65 E% ja siitä alkaa laskea niin että 2004 aikaan ollaan n 30 -35 E% ja kovan rasvan osuus on rajoitettu alle 10 E%. Proteiinisuositukset ovat kohtalaisen vakioita pysytellen 10-20 E% rajoissa).

Viimeisen neljännesvuosisadan aikana on suurin muutos koskenut rasvalaatujen osuuksia ja niissä on kertatyydyttämättömien (MUFA-) rasvojen osuus nostettu. 

Useimmat ruotsalaiset lääkärit, sairaanhoitajat ja dietistit suosittelevat sellaista ravintoa, joka noudattaa EASP:n suuntalinjoja ( Europeiska Diabetessällskapet) .Sellainen dieetti on sopeutettu yksilölliseen energiantarpeeseen, tyydyttynyttä rasvaa on niukasti,”hitaita hiilihydraatteja” on paljon ja “nopeita hiilihydratteja” niukasti ja ateria-ajat on järjestetty sopivasti päivän kulkuun ( energian = ruoan saannit jaetaan päivän eri aikojen osalle).  Elintarvikkeista suositellaan m m. vihanneksia, palkokasveja, kalaa ja täysjyvätuotteita. Elintarvikerasvoista suositellaan rapsiöljyä, oliiviöljyä ja juoksevia margariinilajeja.

Tuon tuostakin kyseenalaistetaan vallitsevia diabetesdieettiohjeita.Viime vuosina on väitelty Ruotsissa dieeteistä, joissa GI ( glykeminen indeksi) on matala ja  myös  dieetistä, jossa hiilihydraattia on niukasti ja rasvaa runsaasti (LCHF, low carbohydrate high fat) sekä dieetistä, jota Välimerenmaissa käytetään (Kts.T2DM ja Välimeren ruokavalio ) .

Yhteenvetoa

• Diabeteksessa on niukkarasvaisella dieetillä ja vähähiilihydraattisella dieetillä samantapaisia pitkäaikaisvaikutuksia HbA1c-arvoon ja kehonpainoon. Mutta puuttuu riittävän kvaliteetin omaavaa tutkimusta, jotta voitaisiin arvioida LCHF- dieetin pitkäaikaisvaikutuksia diabeettisella henkilöllä.
• Välimeren ravinnosta ja joistain sen osakomponenteista on saatu viime vuosina tieteen tukea suotuisista vaikutuksista diabeettisen aineenvaihdunnan kontrolliin, painoon, sydäntauteihin sairastumisiin ja mortaliteettiin.
• Diabeteksen nykyisten ravintosuositusten olennaista muuttamista puoltaava tai muuttamista vastustavaa ei mikään vakuuttava tieteellinen näyttö ole tukemassa. On kuitenkin olemassa tietynlaista tietopohjaa, jotta suosituksia voidaan muokata enemmän Välimeren ruokavalion suuntaan.
• Elintapoihin kohdistunut hoito, jossa kombinoidaan ohjeet niukkarasvaisesta ravinnosta fyysisen aktiviteetin lisäämiseen, antaa suojaa diabeteksen puhkeamiselta henkilöille, joilla sokerin sieto on jo laskenut (glukoosi-intoleranssi).
  • Käännös jatkuu.