Välmeren ruokavalio ja T2DM

T2DM ja dieetti.

1. Välimerenravinto voi omata suotuisia vaikutuksia T2DM:ssa

LÄHDE: J Lindblom, K. Asplund. Diabetes Typ 2. Sivulta 54.

Välimeren ruokavalio - kuten tieteellisissä tutkimuksissa tavataan kuvata- sisältää runsaasti hedelmää ja vihanneksia, palkokasveja ja leipää. Oliiviöljy on tärkeä rasvalähde. Kohtuullisissa määrin sisältyy ruokavalioon kalaa, kanaa ja alkoholia, mutta punaista lihaa vain pienissä määrin. Epäsuorat vertailut viittaavat siihen,että Välimeren ruokavalio muihin ruokavalioihin verrattuna voi omata suotuisempaa pitkäaikaisvaikutusta HbA1c- arvoihin ja panoon. Mahdollisesti tämä johtuu paremmasta komplianssista Välimeren ruokavaliosta annettuun dieettineuvontaan.

Viime vuosina on saatu tieteellistä näyttöä Välimeren ruokavaliosta diabeteksessa. Nykyisin on viitteellistä – ei tosin vahvaa näyttöä siitä, että Välimeren ruokavalioon piepää riskiä sydänveriuonistomorbiditeetistä ja mortaliteetista: heillä kehittyy retinopatiaakin harvmmin kuin muita ruokavalioita noudattavilla.

Nykyinen tieteellinen tutkimus antaa tiettyä tukea diabeteksen ravitsemusneuvonnassa Välimeren ruokavaliolle tyypillisen ruoan suuremmalle painotukselle.

(Suomennosta kirjasta T2DM 2015)

2. Mitä on Välimeren ruokavalio? (Duodecim vastaus; Yleisterveyden kannalta)

100 kysymystä ravinnosta

15.10.2015

LÄHDE: Antti Aro

Välimeren ruokavalio on kasviöljyyn, kasviksiin, viljaan sekä kohtuullisesti käytettyihin meijerituotteisiin ja kalaan perustuva ruokavalio, jonka palanpainikkeeksi nautitaan viiniä. Sitä noudattavilla sepelvaltimotauti pysyy harvinaisena 

1950-luvun lopulla aloitettiin tunnettu Seitsemän maan tutkimus, jossa selvitettiin ruokavalion, veren kolesterolin ja sydäntautikuolleisuuden välisiä yhteyksiä eri maissa asuvilla keski-ikäisillä miehillä. Mukaan valittiin Japani ja Välimeren maita, joissa sydäntauteja oli vähän, sekä sellaisia maita kuten Suomi, Alankomaat ja Yhdysvallat, joissa sepelvaltimotauti «Sepelvaltimotauti»1 oli yleinen vaiva. Tutkimuksessa tehty keskeinen havainto oli kovan rasvan käytön, veren kolesterolin ja sepelvaltimotaudin välinen selvä yhteys. Sepelvaltimotautia ilmaantui runsaimmin Ilomantsin miehille, joiden kovan rasvan käyttö oli runsainta ja veren kolesteroliarvot suurimmat. Kreetan saarella asuvat miehet söivät rasvaa yhtä paljon kuin suomalaiset, mutta heille sepelvaltimotauti oli jokseenkin tuntematon. Selvin ero oli rasvan laadussa. Kreetalaiset käyttivät kasviöljyä, lähinnä oliiviöljyä, suomalaisten vaihtoehdot olivat voi, rasvainen maito ja läski.

Tämän ja muiden samanlaisten havaintojen perusteella Välimeren ruokavaliosta on syntynyt eräänlainen myytti, joka perustuu nimenomaan oliiviöljyn oletettuihin vaikutuksiin. Välimeren maissa noudatettu ruokavalio vaihtelee paljon, ja esimerkiksi Pohjois-Italiassa ja Balkanin Kreikassa se muistuttaa paljon Keski-Euroopassa noudatettua. Klassista Välimeren ruokavaliota noudattavia on löytynyt etenkin Kreikan saarilta ja Italian köyhistä eteläosista.

Klassinen Välimeren ruokavalio perustui leipään ja kasviksiin, jotka usein haudutettiin tai paistettiin oliiviöljyssä. Meijerituotteet olivat lähinnä juustoa ja jogurttia. Kalaa nautittiin useammin kuin lihaa, joka oli satunnaisempaa pyhäruokaa, usein lammasta. Ruokajuomana käytettiin ja käytetään edelleen viiniä. Terveellisen ruokavalion seudut olivat köyhiä, eikä ruoalla mässäilty. Fyysinen aktiivisuus oli runsasta.

Välimeren ruokavalio on erään Euroopan seudun perinteinen ruokavalio, jolla on joitakin terveydellisiä etuja. Ei suomalaistenkaan perinteinen vilja- ja perunavoittoinen ruokavalio ollut sydäntautiriskin kannalta hassumpi. Välimeren ruokavaliossa on kuitenkin eräitä tärkeitä oivalluksia, joista voimme edelleenkin oppia. Rasvaa voidaan käyttää runsaastikin, jos se on oikean laatuista ja jos sen energia kulutetaan. Kasviksia kannattaa nauttia runsaasti, ja niitä voi käyttää tuoreina ja öljyssä valmistettuina. Runsas lihan käyttö ei ole ravitsemuksellisesti tärkeää. Viinin paras käyttötapa on ruokajuomana.

Suomalaisten ruokavalio on viime vuosina lähestynyt Välimeren mallia merkittävämmin kuin monien muiden Euroopan maiden. Kasviöljyn kulutus on ilahduttavasti lisääntynyt, eikä erinomaista rypsiöljyä kannata vaihtaa oliiviöljyyn. Nautittujen kasvisten määrää ja valikoimaa voi edelleenkin parantaa, sillä kaupat ovat niitä tulvillaan, ja ruisleipä on syytä säilyttää ruokapöydässä. Lihan yliarvostusta voisi vähentää. Vaihteleva ja tasapainoinen ruokavalio voi sisältää kohtuullisesti meijerituotteita, mutta ruokaa ei tarvitse hukuttaa voihin tai kermaan.

Artikkelin tunnus: skr00050 (003.014)

© 2016 Kustannus Oy Duodecim