Betasolun endokannabinoidisysteemi( 5) Yliaktiivisuus ja insuliinireistenssi

 

Diabetes Obes Metab. 2016 Jun;18(6):549-57. doi: 10.1111/dom.12646. Epub 2016 Mar 31.  Betasolufunktioiden endokannabinoidisäätely: sovellutusta glykemiseen kontrolliin ja diabetekseen

 LÄHDE: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5045244/

Betasolun endokannabinoidijärjestelmä (5) BLOGIIN “Glukoosi” 22.6. 2017

Jatkoa...

Lisääntynyt endokannabinoidisysteemin aktiivisuus on linkkiytynyt insuliiniresitenssiin ja tyypin 2 diabetekseen.

Increased Endocannabinoid System Activity Linked to Insulin Resistance and Type 2 Diabetes

Prekliinisissä tutkimuksissa käytettiin hiirimallia, jossa dieetillä oli indusoitu obesitas ja metabolinen oireyhtymä. Farmakologisesti tai poistogeenisesti voitiin sulkea pois CB1R. Osoitettiin tämän reseptorin patogeeninen osuus yliaktiivissa endokannabinoidi/CB1R systeemissä metabolisessa obesitastilassa ja siihen liittyvässä insuliiniresistenssissä. T2DM- rottamallissa , johon kuului progrrssiivinen betasolukato, dokumentoitiin CB1R-blokadin suotuisa vaikutus, mikä vielä selkeämmin viittasi endokannabinoidisysteemin osuuteen betasolufunktion kontrolloimisessa.

• In preclinical studies using mouse models of diet-induced obesity/metabolic syndrome, pharmacological or genetic deletion of CB1R showed the pathogenic role of an overactive endocannabinoid/CB1R system in metabolic obesity and the associated insulin resistance [49–51]. The beneficial effect of CB₁R blockade was also documented in a rat model of T2D linked to progressive β-cell loss [52,53], more directly indicating a role of the ECS in the control of β-cell functions.

Sentraalisen CB1 reseptorin ja perifeerisen CB1 resptorin roolien vastakohtaisuuteen viittasi parantunut glykeminen kontrolli, joka saavutettiin hoitamalla selllaisella CB1R agonistilla, joka ei päässyt aivojen puolelle, tai antisense- oligonukleotideilla.

• The role of peripheral as opposed to central CB₁R is further indicated by the improved glycaemic control achieved in such studies by treatment with non-brain-penetrant CB₁R antagonists [39,40,53] or antisense oligonucleotides [54].

Samanlaisia vaikutuksia on havaittu kliinisissä kokeissa 1-luokan CB1R antagonistista rimonabantti nimeltään ja havainnot tukevat tehtyä johtopäätöstä. (Huom.  tieteellisissä tutkimuksissa käytetty reseptoriantagonisti aine, poistettu laihdutuslääke Suomessa) 

On viitettä siitä, että rimonabantin vaikutukset välittyisivät ainakin osaksi perifeeristen CB1 -reseptori-interaktioiden kautta. Ylipainoisilla metabolista oireyhtymä potevilla rimonabantti merkitsevästi alensi veren paastosokerin ja sokeristuneen hemoglobiinin pitoisuuksia lumelääkkeeseen verrattuna. T2DM potilailla rimonabantti hoito johti merkitsevään kohenemiseen glykemisissä kontrolleissa, kehonpainossa ja metabolisessa profiilissa. Insuliinilla hoidetuilla T2DM-potilailla CB1R- blokadi johti lisäkohentumisiin glykemisissä kontrolleissa ja kardiometabolisissa riskitekijöissä. Endokannabinoidijärjestelmän patogeeniseen osuuteen T2 diabeteksessa viittasi molempien endokannabinoidien kohonneet plasmapitoisuudet (AEA ja 2-AG) verrattuna terveisiin.

• Similar effects observed in clinical trials with the first in class CB₁R antagonist rimonabant supported these conclusions and suggested that the effects of rimonabant were mediated, at least in part, via its interaction with peripheral CB₁R. In overweight individuals with metabolic syndrome, rimonabant significantly reduced fasting blood glucose and glycated haemoglobin levels relative to placebo [11,21]. In drug-naive patients with T2D, rimonabant treatment resulted in significant improvements in glycaemic control, body weight and metabolic profile [55] and, in insulin-treated patients with T2D, CB₁R blockade caused further improvements in glycaemic control and cardiometabolic risk factors [56]. The pathogenic role of the ECS in T2D was further suggested by the elevated plasma levels of both AEA and 2-AG compared with healthy subjects [57,58].