Adiposyyteistä

ADIPOSYYTTI ja rasvatyypit

Daniel Nilssonin väitöskirjan kappaleesta The Adipocytes sivulta 4- 5 suomennosta:

”Rasvakudos on hyvin heterogeenistä. mitä paikallistumiseen, toimintaan ja morfologiaan tulee. Alunalkujaan ajateltiin, että rasvakudos on inerttiä kudosta, mutta nyt on käynyt ilmi, että rasvasolut (adiposyytit) kykenevät muuhunkin kuin vain varastoimaan triglyseridejä (TG, neutraalirasvaa) sellaisia jaksoja varten, kun ruokaa on vähemmän saatavilla ( paasto, nälkätila). Lisäksi adiposyytit eivät ole samanlaisia kehon joka kohdassa, vaan niitä on tunnistettu vähintään kolmea eri tyyppiä.

Klassiset rasvasolut , valkoiset adiposyytit, esiintyvät kehossa runsaiten. Aterian jälkeen anabolinen hormoni insuliini indusoi valkoiset rasvasolut ottamaan vastaan ja varastoimaan energiaa yksinkertaisiin, laajoihin lipidipisaroihinsa. Nälkätilan aikana varastoitunutta energiaa voi vapautua vapaina rasvahappoina (FFA, Free Fatty Acids) lipolyysi -nimisessä prosessissa ja sitä indusoi pääasiallisesti katekoliaminit adrenaliini (epinephrine) ja noradrenaliini ( norepinephrine).

Adiposyytti on osoittanut voivansa myös signaloida aineenvaihdunnan tilastaan useiden erittämiensä tekijöiden avulla, kuten leptiini- ja adiponektiini-nimisillä peptideillä sekä parakriinisesti että endokriinisesti. Rasvakudos saattaa erittää useita muitakin faktoreita kuten sytokiinejä, kasvutekijöitä, angiogeenisiä tekijöitä, mutta monet näistä tekijöistä erittyvät muistakin kuin adiposyyteistä strooma-verisuoni aitiossa kuten immuunisoluista ja verisuoniston soluista.

Ruskeat adiposyytit ovat toinen tyyppi rasvasoluja ja niitä havaitaan ruskeassa rasvakudoksessa. Sellaista on jyrsijöitten rasvakudoksessa, talviunta nukkuvissa eläimissä ja vastasyntyneessä ihmisen vauvassa. Ruskea rasvakudos varastoi lipidejä useissa pienissä lipidipisaroissa. Mutta mikä tärkeää ruskeat rasvasolut pystyvät konsumoimaan (muutamaan suoraan lämmöksi) tätä rasvaa ja siten generoimaan suoraan lämpöä vasteena adrenergiseen stimulukseen. Tämän prosessin tekee irti kytkevä proteiini 1 ( uncoupling protein I, UCP1), kun se kytkee irti oksidatiivisen fosforylaation aikana muodostuneen protonigradientin mitokondrian sisäkalvossa, niin että rasvahapoista normaalisti tuleva energia ei varastoidukaan ATP-paketteihin, vaan vapautuu heti lämpönä - rasvahappojen kustannuksella. Imettäväisille tällainen vilunväreittä tapahtuva termogeneesi kehon lämmön ylläpidossa on ollut evolutionaalinen etu neonataalivaiheessa ja kylmän miljöön asuttamisessa. Näihin asti on pidetty ruskean rasvakudoksen puuttuvan aikuisilta ihmisiltä enemmässä tai vähemmässä määrin ".

• (Huom. esimsairaudessa,  kuumeessa eri tekijöiden vaikutuksesta tapahtuu oksidatiivisen fosforylaation irtikytkentää kehossa muissakin soluissa  ja  ATP-paketteja purkaantuu myös lämmöksi).

Uusi löytö: beiget adiposyytit

"Kuitenkin terveiltä aikuisilta on aika äskettäin havaittu metabolisesti aktiivista ja UCP1-positiivista rasvakudosta supraklavikulaarisesta alueesta ( solisluukuopasta). Vaikka tämä kudos oli UCP1-positiivista kuten ruskea rasva, se osoittautui kuitenkin vastasyntyneitten ja jyrsijöiden klassisesta ruskeasta rasvakudoksesta poikkeavaksi. Näiden rasvavarastojen adiposyytit nimettiin beigeiksi adiposyyteiksi- molemmista ennen tunnentuista adiposyyteistä eroaviksi. Beigeillä adiposyyteillä näytti olevan piirteitä sekä valkoisista että ruskeista adiposyyteistä. Ne pystyvät varastoimaan lipidejä unilokulaarisiin ( yksilokeroisiin) rasvapisaroihin kuten valkoisetkin rasvasolut, mutta adrenergisestä stimulaatiosta indusoituu UCP1-ilmenemää ja aktiivisuutta ja nämä lipidit konsumoituvat (kuluvat lämmöksi) presiis samalla tavalla kuin ruskeissa adiposyyteissä. On vielä selvitettävä, mistä nämä beiget rasvasolut ovoat peräisin."

(beige: suomalainen lausuu beessi, mutta kirjoittaa beige).

"Hiiren geneettisistä solulinjojen tutkimuksista on käynyt ilmi, että UCP1-positiiviisia beigejä adiposyytejä on nivuksissa tai perigonadaalisesti (sukupuolirauhasten ympärillä) esiintyvässä valkoisessa rasvakudoksessa eivätkä ne ole samaa solulinjaa kuin ruskeat adiposyytit. Eikä sillä hyvä, vaan nykyiset löydöt viittaavat vieläpä siihen, että beigejäkin adiposyyttejä  on kahta eri tyyppiä, koska retroperitoneaalisessa ( vatsaontelon takatilan)  valkoisessa rasvakudoksessa esiintyvät beiget solut olivatkin ruskean adiposyytin linjasta peräisin. Paljon huomiota on herättänyt lihavuuden vastaisessa taistelussa mahdollisuus saada aikaan valkoisten rasvasolujen beigeytyminen, (The beiging") siis beigeiden adiposyyttien aktiivisuuden ja niiden energian lämpönä haihduttamisen lisääminen."

Käännöstä 20.11. 2016

Lähde:

Daniel Nilsson. The ADIPOCYTES. In: Forkhead genes in adipocytes and podocytes. (2016). s. 4-5.