Insuliinisydän

Insuliinisydän!

https://en.wikipedia.org/wiki/Insulin_oscillation

Ihmisen  tavallisessa sydämessä on pieni sähköinen johtorata hissin kimppu ja purkinjen säikeet ja ne pienet johtoradat pitävät huolta sydänlihaksen synkronoidusta myoelektrisestä funktiosta - ja sellaiselle sähköjärjestelmälle on tyypillistä myös, että sillä on kaikki tai ei mitään periaate, se ei kasvata sydänlihassupistuksia vähitellen kuin jokin hauislihas, vaan vasta kun tietty aika ja kynnys on ylitetty, sykähtää sydän sitten tehokkaalla synkronoidulla funktionaalisella iskullaan ja koko verenkierto sykähtelee siihen tahtiin. Pulssi on koko kehossa samanaikaista, synkronisoitua funktiota. Tämä johtolanka saa alkunsa luonnollisista pace maker-soluista.

Wikipedia esittää kuvan tästä ”sähkölangasta”.harvemmin ihmiset katsoo tätä sydämen kuvaa. Kaikki ei edes tiedä tästä sähköjohdostansa mitään.

https://www.google.se/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwivv6y1qeXQAhXHOSwKHSeLDzwQjRwIBw&url=http%3A%2F%2Fwww.wikiwand.com%2Fen%2FBundle_of_His&psig=AFQjCNEUeJ-CoQk7l6kEShvwuSq2Ax7Dng&ust=1481311470448766

Mutta tässä en nyt puhu sen enempää sydämen sähköjohdosta ja tästä luonnollisesta pace maker- järjestelmästä. Moni nimittäin on joutunut hankkimaan lääkäreiltä tahdistajan, Pace Makerin, joka avustaa sydämiä pitämään tahtia, kun tässä sähkölangassa on jostain syystä katkeamia liikaa.

Nyt puhun insuliinin "sähkölangasta", pacemaker järjestelmästä.

Otan kuvan siitä myös Wikipedian sivuilta.

https://en.wikipedia.org/wiki/File:Insulin_oscillations.svg

Insuliiniaalto perustuu calcium (2++) -joneista riippuvaan  elektrokemialliseen  taustaoskillaatioon. Tämä  näkyvä insuliinin oskillaatio on olemassa terveessä haimasaarekkeessa alati ja se on valmiustilaa, joka herkästi vastaa kehosta tuleviin tarpeisiin, josta ihminen ei edes tiedä nukkuessaan ja toimiessaan. Sitten kun ihminen syö jotain, missä on insuliinin eritystä stimuloivia molekyylejä ( glukoosia ja aminohappoja) veren kautta tullut haimaankin, tästä perusoskillaatiosta ja valmiustilasta tulee nopeana vasteena insuliinin eritystä se tarvittava määrä, jolla kiertävät ravintomolekyylit saadaan verestä solujen sisään ja fosforyloitua keholle vaarattomiin muotoihin ja energiateihin. Elektrokemiallisen taustaoksillaation, jonitapahtuman, heijastuksena voidaan havaita insuliinin pitoisuuden oskillaatiot.

Diabetes on tilanne, missä tämä perusoskillaatio on päässyt jumiutumaan, kadonnut ja ihmiset- nyt potilaat, joutuvat hankkimaan pace makerin korviketta haimatoiminnalleen: siirtämään ravinnon annostuksen tiedon, aivojen, varaan ja asiantuntijoiden järkevillä yhteispäätöksellä tehtyjen ohjeiden varaan ja ”onnistuneita” tuloksia ( verensokerin normaaliuksia) voidaan monitoroida laboratoriokokeiden avulla- mutta se ei ole terveyttä diabeteksesta, vaan se on kontrolloitua verensokeria.

Mutta sitä luonnollista oskillaatiota ei pystytä palauttamaan ainakaan tietääkseni vielä. (Tietysti sitä voi tapahtua kenenkään tietämättä suuressa osassa ihmisiä jotka ovat sillä rajalla että oskillaatio jumiutuu irreversibelisti, eikä ei enää toivukaan reversibelisti- toisilla toipuu. Mutta näistä ei tietysti kukaan tiedä mitään).

On sitä paitsi niin paljon muita päämääriä diabeteksen hoidossa ja ohjeiden paljous jo aivan hautaa kinokseen sellaisen idean kuin oskillaation palauttamisen. Sitäpaitsi komplikaatioitten paljous menneiltä ajoilta työllistää koko sairaanhoidon instituution.

Parhaimmillaan siis koetetaan matkia korvaavan insuliinin annossa oskillaation seurauksena ilmeneviä insuliinipiikkivasteita ravinnon nauttimiseen.

Eikä ole ollenkaan varmaan, jos ne kolme päivän ateriapiikkiä on se fysiologinen normaliteetti. On vain keksitty että pitää syödä kolme pääateriaa ja vielä niitä välipaloja. Siinä ei ehdi edes peruskillaatio toipua tai ilmetä.

Tietysti tämä on hassu ajatus , mutta kun esim. itse voin varsin hyvin kun aamulla syön aamiaisena maitoa, mysliä ja munaa ja sitten illalla jotain lämmintä ruokaa- ja päivällä sivumennen kahvia ja jotain mitä nyt sattuu jääkaapissa valmiina olemaan kylmänä - voin varsin hyvin. Siis yksi aamiainen ja yksi lämmin illallinen ja sitten jotain -mitä- sattuu-olemaan pieniä paloja ja vettä ja kahvia päivällä - kirjotusten ja lukujen välillä, joskus kävelyä. - niin ainakin minulla verensokerit pysyvät normaaleina ja paino suht. stabiilina. Ja joka kerta kun ateriavälit ovat jostain syystä pitempiä , on aivan stabiili ja hyvä olo ilman erityisiä sokerituntemuksia sinne tai tänne tai hiukuvia nälkiä tms- siis se on merkki että sitä perusoskillaatiota on vastaamassa hetkellisiin verensokerin tarpeisiin kehossa- ja niin sitä pitäisi olla että voi hyvin olla milloin tahansa 6- 10 tuntia ruoatta ilman oireita- tietysti raikasta vettä pitää muistaa. ( Pieniin paloihin joissa on 5 g hiilihydraattia , insuliini ei häiriinny eikä reagoi ).

Moni varmaan elääkin sellaista kahden ruoan kaavaa, aamulla syödään ja illalla kun tullaan kotiin syödään, mutta moni sairastuu sillä kaavalla- ehkä sen takia, että ne veden juomiset ja pikkupalat päivän varrella ovat jääneet ottamatta, pähkinöitä, jotain mitä sattuu olemaan , hedelmä ym. ja on jotain muita tekijöitä, kuten stressiä ym.

Ihanteellista tietysti on kevyt ateria keskellä päivää, vaikka se ei minulta itseltäni mitenkään onnistu, koska en ole siihen aikaan nälkäinen. Minusta on hyvä jos on  pitempi ateriaväli kuin mitä näytetään institutionaalisti suositeltavan. 

Olisi hyvä nähdä sellaisia basaali-insuliinikaavoja, jossa ateriaväli on esim 12 tuntia.

Koululaisille, alaikäisille varsinkin saattaa päiväruoka olla merkityksellistä, jos he syövät 7-8 aikaan ja sitten vasta illalla, JOS nimittäin sitä aamupalaa tai iltaruokaa ei sitten olekaan kotona valmiina. Nykyajan yhteiskunta ei ole niin suojaavaa kotia kuin ennen vanhaan. Lapsillakin voi olla stressitekijää.

Nostalginen lisä:

Itse olin sikäli onnellisessa tilanteessa ne 18 ikävuotta kotona, kun meille tuotiin valmis aamupuuro ja maito kylpylän keittiöstä varhain aamulla samalla kun koko kylpylän väki sai aamupuuronsa. Kouluun mentiin eväät mukana ja eväät syötiin keskipäivällä kylmänä pullomaidon kanssa, jos ei sattunut olemaan koulusoppaa, kuten joinain vuosina. Sitten illalla kotona sai  tehdä itse ruokaa ad libitum paistettuja perunoita, munaa, lenkkimakkaran siivuja, lättyjä, maitoa- ellei sitten mennyt syömään terveellisesti kylpylän ruokasaliin valmisruokaa, jos sattui ehtimään päivällisen kellon aikaan. Muistan vain sen, että usein tuli oltua koulussa ilman eväitä tai ruokaa eikä se mitenkään mitään ”sokeritasapainoa” haitannut. Siihen aikaan ei ollutkaan sellaista kuin sokeritasapaino. Ja sitä liikuttiin paljon. En usko että ruoan poisjättämisestä joiltain aterioilta mitään diabetesta tulee, sen sijaan toinen asia on liian tiheä syöminen ja liian paljo energia ja liian vähä liikkuminen. Tietysti sellaista ”villielämää” ei voi kenellekään suositella mitä minulla oli - sillä minulle ilmeisesti sallittiin mitä vain syömisen suhteen, koska olin niin allerginen eikä keliakiaa edes tunnettu siihen aikaan. Äitini ei edes tehnyt kotona mitään ruokaa. Kaikki ruoka oli vain siellä kylpylän puolella. Meillä pidettiin kahvikekkereitä iltaisin vieraille ja tarjottiin hedelmiä, jäätelöä jne.

Mutta siis sanon vain että en ole mikään esimerkki itse. Olen kyllä hyvin kiitollinen vanhemmilleni siitä, että minua ei koskaan pakotettu nielemään mitään ruokaa vasten tahtoa. He valitsivat toisen tien: he koettivat pitää tarjolla mitä mielelläni syön. Siksi kokkasin hyvin nuoresta itse lätyt ja perunat kotikeittiiössä. Keittiö meillä oli vaikka siellä ei muuten tehty kuin kahvit. Jauhettiin pavutkin itse jossain vaiheessa.

Koetan löytää kuvia insuliinioskillaatiosta ja kalsiumoskillaatiosta.

https://en.wikipedia.org/wiki/File:Insulin_oscillations.svg

kun katsoo tätä insuliinioskillaatiokäyrää, siinä on tietty aikamittaan pidättyvä aaltoilu.

Jos tämän perusaaltoilun saa esiin, siihen vaaditaan kyllä niitä ateriattomia aikojakin päivässä, mutta kuinka pitkä aika, riittääkö vain yö, jonka aikana ei syö herätteellisiä molekyylejä.

Katson mitä Wikipedia kirjoittaa artikkelissa :Suomennosta

”Insuliinipitoisuus veressä lisääntyy aterian jälkeen ja asteittan palautuu basaalitasoon seuraavien 1-2 tunnin aikana. Kuitenkin basaali-insuliinipitoisuus ei ole viivaa. Se oskilloi säännöllisillä jaksoilla, joiden pituus on 3- 6 minuuttia. Aterian jälkeen näiden oskillaatioitten amplitudi lisääntyy, mutta periodisuus säilyy vakiona. Arvellaan, että oskillaatiot ovat tärkeitä insuliinin herkkyydelle kohdesolujen insuliinireseptorien alassäätymisen estämisessä.

Jos kohdesolujen insuliinireseptorit pääsevät säätymään alas tilanne on insuliiniresistenssiä ja se on tyypillistä 2-tyypin diabeteksessa. Sen takia arvellaan olevan edullista antaa insuliinia diabeettisille potilaille siten, että se vastaa luonnollista oskillaatiota.

( Tässä tietysti käsitellään ”luonnollisena oskillaationa” niitä 3 ateriakerran kohottamaa insuliinipiikkiä, jotka seuraavat perusoskillaation ollessa herkkänä sensorina kun seinäkellon mukaan ihminen syö ne 3 ateriaa. Siis ne eivät ole varsinaisia luonnollisia oskillaatioita vaan sivistyksen tuottaman ateriajärjestyksen luonnollisia vasteita, joita koetetaan matkia. Eivät ne kolme piikkiä synny ilman niitä kolmea ateriaa).

" Koska joka saareke sisältää 2000 soluun asti beetasoluja ja näitä saarekkeita on miljoona haimaan sirottautuneena on ilmeistä, että tämä pulsoiva eritys vaatii sofistista synkronisoitumista sekä kussakin haiman Langerhansin saarekkeessa ja myös niiden kesken".

 (Mikä on niiten ajallinen synkronisaattori? Jokin Notchin kaltainen järjestelmä joka samalla tarvittaessa pystyy lisäämään tai vähentämään niitten  edeltä funktionaalisiksi valittujen solujen lukumäärää ja synkronisoimaan ne keskenään ja kehon tarpeisiin?)

" Insuliinioskillaatiot kehkeytyvät hormonin pulsoivasta vapautumisesta haimasta. Insuliini on peräisin beetasoluista, jotka sijaitsevat Langerhansin saarekkeissa"

• The insulin concentration in blood increases after meals and gradually returns to basal levels during the next 1–2 hours. However, the basal insulin level is not stable. It oscillates with a regular period of 3-6 min. After a meal the amplitude of these oscillations increases but the periodicity remains constant.[1] The oscillations are believed to be important for insulin sensitivity by preventing downregulation of insulin receptors in target cells. [1] Such downregulation underlies insulin resistance, which is common in type 2 diabetes. It would therefore be advantageous to administer insulin to diabetic patients in a manner mimicking the natural oscillations.[1]

• The insulin oscillations are generated by pulsatile release of the hormone from the pancreas. Insulin originates from beta cells located in the islets of Langerhans. Since each islet contains up to 2000 beta cells and there are one million islets in the pancreas it is apparent that pulsatile secretion requires sophisticated synchronization both within and among the islets of Langerhans

Ajatuksiani: Sen sijaan että epäiltyjä diabeetikoita aletaan diagnostisoimistarkoituksissa rasittaa toksisella sokerilla beetasolujen tulehtumistilassa ja katsoa, miten sitä rahkeet sietävät tätä ( epäfysiologista) annosta, niin mielestäni pitäisi to take it easy – ja katsoa, miten synkronisoiva basaalieritys ja pulsaatio ja oskillaatio toimii (tai ei toimi) ja miten pitkän ajan haima vaatii, jotta basaalieritys on toipunut ateriarasituksesta normaalioskillaatioon. Ja siitä voisi extrapoloida ne yksilölliset ateriavälit, jotka henkilö voisi kestää omalla basaalitilan insuliinierityksellä.

Ne kolme kuvien piikkiä ovat keinotekoiset- ne täytyy harventaa että saadaan yhden piikin jälkeinen basaalitaso palautettua. Systeemin kevennystä tarvitsee, että se pääsee toipumaan. Toipuminen voi merkitä että synkronisaattori ( mikä- se-sitten -onkin) toimittaa uusiakin soluja.

Tämä on sellaista mikrochips tekniikkaa- ihmiset jaksavat väsätä tietokonechipsejään vaikka miten intensiivisen kauan, mutta tätä haimachipsiä, haimapacemakeria ei edes ajatella.

Eihän sitä yleensä kenenkään tarvitse käynnistellä aivotyöllä sydänpulssiaan. Voi vain säätää viikkotyön rytmiä. Sama on haima- pacemakerin kanssa. Mutta siinä se tänka på on, että sitä ei tunneta tarpeeksi. Sille ei anneta arpaa eikä osaa - sitä ei toivuteta. Ihminen ei ole edes ole akuutti potilas että tämä ”chipsi” asennettaisiin, vaan rehabilitaatiokohde, jonka verensokerin kimppuun käydään paksujen ohjepinkkojen pykälillä. Koetetaan jopa liikuntaa lisäämällä ym ruokaneuvoilla neuvo toisen jälkeen pakottaa verensokeria kuin syyllistä pysymään aisoissa.

Ei onneksi ole alettu kupata verensokeri matalaksi. 

 Nämä ovat hyviä tarkoituksia, mutta saattaa olla että henkilö vaatisi tilanteen ”to reset ” tämä arvokapineensa, haiman pacemakerin

Kun sydämen pace maker menee rikki, ihmiset viedään kiireen kaupalla vuodepotilaina sairaalaan saamaan uusi pace maker.

Pitäisikö olla jokin laitos, joka ottaa vastaan nämä alkuvaiheen diabetesepäilyt kuin putoavat kristallimaljat - lennosta koppiin käsillään ja johonkin moderniin beetasolu- rescue- terapiaan-

jossa otetaan selvää tästä haimasaarekkeiten funktionaalisesta synkronisaatiosta ja oscillaatiokyvystä- se mahdollisesti voidaan palauttaa. On reversibeli vaihe ja irreversibelistä alueesta voidaan ehkä löytää paluutietä.

Kun haiman pace maker suistuu raiteilta, kiinnitetään huomio toisaalle: oireeseen:  veren sokeriin, josta tulee se hoitokohde. Siitä seuraa vain varma diabetes loppuiäksi. 

Puhallan ajatukseni byttiavaruuteen. Puh!

Olenhan itsekin diabetessuvuista, isällä diabetes keski-iästä, äidin äidillä diabetes, ja sitä keliakiaa , obesitas etc etc metabolista oireyyhtymää, ja lisäksi olen suomalainen, joten kaikki heimolaistenkin pahat puolet  on varmasti geenistössä. Kun aloitin keliakiadieetin, ohjeet sain vähitellen 1981- 1996- aikoina ja sitten energian tasapainotuksesta sain opit dietetiikan luennolla 1997: Siinä vaiheessa olin kyllä varmaan prediabeteksessa. Minulle oli hyötyä energian tasapainotusohjeista: jakaa ateriat moniin pienempiin osiin vuorokauden aikana ja vähentää yksittäisen  aterian sisältämää energiamäärää. Samoin aloitin verensokerin kontrollit omalla mitarilla ja siitä katsoin että sain pysytettyä verensokerit normaalina, mieluiten aina alle 6. Uos oli korkeampia arvoja, lisäsin jonkin kävelylenkin tai  vähensin  hiilihydraattia seuraavilta aterioilta. Vähensin valkoista sokeria  lopulta ihan WHO:n suosituksia myöten. En katso olevani diabeetikko ja verensokeritkin suostuvat olemaan normaaleja. Minulle on palautunut kyky pystyä olemaan vaikka 24 tuntia syömättä ja juomatta ilman verensokerin laskua. Testaan tuon kyvyn ainakin kerran vuodessa. Aiemmin jouduin n 20 tunnin kuluttua nitroa vaativaan angina pectorikseen, joskus joutuin hypoglykemiaankin, johon piti ottaa hunajaa. Mutta tänä vuonna ei tullut energiavajetta solutasossa. Katson, että tulisi pyrkiä sellaiseen terveyteen,  että ei ole ainakaan 1 vuorokauteen riippuva lisäravinnosta. Siis noin kriisitilanteen varaltakin pitää kohottaa solumetabolista  kuntoa. Veden otto nyt kuitenkin suojaa munuaisia, mutta 24 tunnin vedettömyyskoe toisaalta aktivoi ADH- hormonin ja sekin pitää koettaa ainakin kerran vuodessa aktivoida hormonitasapainon ylläpidossa. Perustan tämän siihen ikivanhaan jom kippur-sääntöön, näen että sillä on terveydellinen merkitys näissä suhteissa. Mutta se 24 vedetöntä ja ravinnotonta tuntia pitää suorittaa aivan fyysisessä levossa, jotta tuo hormonaali vaihdetesti onnistuu. Pidän tätä myös sokeritasapainoon kuuluvana vakauttajana.

Ajatteli siyten muut mitä ajatteli, mutta minä olen ainakin Luojalle kiitollinen siitä että verensokeri on normaalia! Tietysti maksoi hankkia verensokerimittari joskus ja niitä liuskoja tai levyjä, mutta arvostan beetasolun normaalifunktiota. (Täytyy tunnustaa ,että veren sokerini kävi ihan 14,5 mmol/l joskus 1990 luvulla ja putosi joskus aivan 2, 1- 2,9 mmol/l ennen kuin sain dietetiikan kurssilta ohjeita) . En pidä itseäni diabeetikkona, mutta varon rasittamasta beetasoluja, sillä ne ovat olleet rasittuneita joskus 1990-luvulla.Toivon että profylaktinen työ diabeteksen estossa edistyy.  Siitä suunnasta  diabetesmorbiditeetti  on suuresti vähennettävissä.