Etiketter

Summa sidvisningar

Leta i den här bloggen

torsdag 1 december 2016

IDE, Insulolysiini, Geeni IDE. Kr.10q23.33

 IDE, Insulolysiini https://en.wikipedia.org/wiki/Insulin-degrading_enzyme

( Abeeta-degradaatio on ongelma aivoissa. Mutta kartoissa  ongelma ratkaistaan kirjoittamalla " IDE  hajoittaa AICD pätkän solun sisällä". Mutta tämä IDE on aika elefanttimolekyyli ollakseen neuronin normaalituote, joten katselen miten se hajoittaa APP hajoamistuotteita. Veressä mikrosuonissa sitä tietysti voi tulla aivoon extrasellulaarisesti.
 Löysin erään artikkelin:(Suom.) IDE- entsyymin anatominen sijoittautuminen tutkittiin normaalista ja AD-taudin aivosta ihmiseltä. Käytettiin monospesifistä, polyklonaalista antiseerumia ja tunnistettiin IDE- antigeeniä monista kortikaalisista ja subkortikaalisista neuroneista. Glia ei osoittanut IDE- immunoreaktiivisuutta.  AD- aivossa imuuunivärjäys näytti vahvemmalta kuin kontrolleissa eikä sitä ollut vain neuroneissa vaan myös seniiliplakeissa. mahdollisissa AD;n  Lewyn kappalevariantissa   oli Meynertin  tumakkeen neuronit immunopositiivisia IDE:lle. Tutkimustulokset  viittaavat siihen,että  entsyymi IDE assosioituu AD:n  tyypillisiin neuropatologisiin merkkeihin ja sen ilmenemä on joissain aivoaluesissa ylössäätynyttä.

 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10213160
The anatomical distribution of insulin-degrading enzyme (IDE) was studied in normal and Alzheimer's disease (AD) human brains. By use of a monospecific, polyclonal antiserum against the enzyme we identified IDE antigen in multiple cortical and subcortical neurons. Glia did not show IDE immunoreactivity. In AD brains immunostaining appeared stronger than in controls and appeared not only in neurons but also in senile plaques. In a probable case of Lewy body variant of AD Lewy bodies in neurons of the Nuc. basalis of Meynert were immunopositive for IDE. Our anatomical data suggest that the enzyme is associated with typical neuropathologic hallmarks of AD and its expression appears up-regulated in some brain areas.

IDE GEENI:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/gene/3416
Suomennosta yhteenvedosta: 
Insulolysiinigeeni koodaa sinkkimetallopeptidaasia, joka hajoittaa solunsisäistä insuliinia ja siten lopettaa insuliinin aktiivisuuden samoin se osallistuu solun sisäiseen peptidisignalointiin hajoittamalla erilaisia peptideitä kuten glukagonia, amyliinia, bradykiniiniä ja kallidiinia.  Se prioritoi insuliinia, mikä johtaa  insuliinivälitteiseen muiden peptidien hajoittamisen estymiseen ( niitä peptideitä ovat  myös beta-amyloidi).
 Tämän proteiinin funktion vajeet liittyvät Alzheimerin tautiin ja 2-tyypin diabetekseen, mutta toisaalta: tämän geenin mutaatiot eivät  ole assosioituneet näihin mainittuihin tauteihin.
Tämä proteiini IDE/insulolysiini sijaitsee sytoplasmassa, mutta joissain solutyypeissä se lokalisoituu extrasellulaariseen tilaan, solukalvoon, peroksisomiin ja mitokondriaan.
Alternatiivinen pleissaus johtaa moniin transkriptivariantteihin, jotka koodaavat eri isoformeja.
Transkriptivariantteja  on kuvattu lisääkin, mutta ei todennettu kokeellisesti.  (2009)N
INSULYSIN
Summary
This gene encodes a zinc metallopeptidase that degrades intracellular insulin, and thereby terminates insulins activity, as well as participating in intercellular peptide signalling by degrading diverse peptides such as glucagon, amylin, bradykinin, and kallidin. The preferential affinity of this enzyme for insulin results in insulin-mediated inhibition of the degradation of other peptides such as beta-amyloid. Deficiencies in this protein's function are associated with Alzheimer's disease and type 2 diabetes mellitus but mutations in this gene have not been shown to be causitive for these diseases. This protein localizes primarily to the cytoplasm but in some cell types localizes to the extracellular space, cell membrane, peroxisome, and mitochondrion. Alternative splicing results in multiple transcript variants encoding distinct isoforms. Additional transcript variants have been described but have not been experimentally verified.[provided by RefSeq, Sep 2009]

Related articles in PubMed

GeneRIFs: Gene References Into FunctionsWhat's a GeneRIF?

Inga kommentarer: