Insuliini- sekä etuja että haittoja.
"Harvoin tarvitaan insuliinia tyypin 2 diabeteksessa. Itseasiassa insuliinihoito on kaksiteräistä miekkaa sellaisessa insuliiniresistentissä tilanteessakin. Tietysti voidaan parantaa glykemistä kontrollia insuliinin avulla, mutta aina on riskiä siitä, että paino alkaa kohota. Sosiaalihallitus asettaa insuliinihoidon prioriteettiluokkaan 4. kun aloitetaan insuliini, tulee pitää mahdollinen metformiinilääkitys (biguanidi) , mutta harkita sulfonyylivalmisteen (SU) ja ennenkaikkea glitazonien (TZD) lopettamista.
On olemassa monta eri hoitokaavaa, mutta useimmiten suositellaan NPH-insuliinia yöksi alkuannoksena noin 0,1- 0,2 E painokiloa kohden vuorokaudessa. Tavallinen annoksen titrauskaava on annoksen lisääminen 2-4 E joka kolmas päivä ja päämääränä on saada paastosokeriarvot tasoon 5-7 mmol/l. Mutta nämä tavoitearvot on yksilöllistettävä ja sen takia voidaan sallia korkeampia arvoja.
Taudin myöhemmässä vaiheessa tulee monimutkaisempia insuliininantokaavoja esim kaksi vuorokausiannosta perusinsuliinia, tai MIX-valmistetta tai vaihtoehtoisesti ateriainsuliinilisää , mutta silloin lisääntyy painonnousun riski ja verensokeriarvot voivat muuttua heitteleviksi. Pitkävaikutuksellisia insuliinianalogeja voidaan harkita toistuvissa öisissä hypoglykemioissa , mutta niillä ei muuten ole ilmeistä etua verrattuna NPH-insuliiniin".
SoS kansallisista diabeteksen hoidon suuntaviivoista Ruotsissa. Näitä päivitetään ja punnitaan ja arvioidaan jatkuvasti
Insulin i monoterapi som andrahandsval efter
metformin
|
||
Medellångverkande NPH-insulin
|
||
Långverkande insulinanalog: detemir
|
||
Långverkande insulinanalog: glargin
|
||
Långverkande insulinanalog: degludec
|
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar